Match show 26.4.

Tänään aamupäivästä tiputteli vettä kotonani aika reippaastikin, mutta sitten yhtäkkiä vähän poutautui ja päätettiin laittaa nokka kohti Ilmajokea. Suuntana meillä oli Vitapönkä ry:n hyväntekeväisyys-mätsäri, jonne lähdettiin Martan kanssa harjoittelemaan ja viettämään koiramaista päivää :-)

Paikalle oli mukaan eksynyt yllättävän paljon koiraihmisiä - tässä taas huomaa, että koiraihmiset eivät ole "sokerista" eli pieni sade ei ketään meistä näyttänyt haittaavan. Ilmoittautumispisteet oli asetettu hienosti monelle eri pöydälle eli jonoja ei päässyt syntymään, kun jokaiselle kehälle oli oma ilmopiste.

Kehät alkoivat ajoissa ja Martan kehävuoro oli heti kättelyssä, joten Martta ei kauhean kauaa ehtinyt tottua hälinään sekä melskeeseen. Neiti sai vastaansa ruskean labbis-pennun, joka ei olisi millään malttanut juosta perässämme. Tasaisen oloisesti pennut liikkuivat ja seisoivat - tälläkertaa meille napsahti kuitenkin sininen nauha. Tuomari ei kuitenkaan koskenutkaan pentuihin eikä puhunut meille omistajille mitään - juoksimme siis kerran ympäri ja seisoimme pari kertaa. Parikehästä ei siis jäänyt mitenkään hyvä maku suuhun..

Sinisten kehässä tuomari juoksutti meitä varmaan 10kertaa ympäri (kerkesin omistajana jo kirota huonoa kuntoa...:-D haha) ja seisotti kerran. Tuomari kävi "moikkaamassa" pentuja eli työnsi vain käden pennun naaman eteen sanomatta sanaakaan. Siinä vaiheessa mä jo älähdin, että tulimme tänne harjoittelemaan myös tuomarin käsittelyä ja hampaiden näyttämistä, emmekä maksaneet tästä "huvista" 6euroa "turhaan". Niimpä pyysin tuomaria kopeloimaan Marttaa ja katsomaan hampaita - vajaan metrin päästä tuomari yhdellä kädellä "kopeloitsi" Marttaa ja hampaita yritti seisaaltaan koukkaamalla katsoa. Martta sitten väisti hampaiden katsomista - pyysin tuomarin kyykkyyn ja katsomaan uudestaan hampaat, niin että tuen Marttaa leuan alta. Hampaat tuli katsottua, vaikka asia olisi mennyt paremmin jos tuomari olisi ollut vaikkapa kyykyssä ja jutellut pennulle edes jotain.

Pikkuhiljaa tuomari sitten tiputteli parivaljakkoja kehästä. Lopulta meitä oli 6 kehässä - tuomari juoksutti vielä pari kertaa ja seisotutti, jolloin tiputti vielä 1 koirakon. Me jäätiin vielä Martan kanssa jäljelle ja sijoituttiinkin lopulta neljänneksi. Loppukokoonpanona olimme siis pentujen SIN4 - ei siis ollenkaan huonosti siihen nähden, että alunperinkään Marttaa ei jaksanut kiinnostaa edes nakit :-D
Olen kyllä sitä mieltä edelleen, että tuomari olisi voinut kopeloida, katsoa hampaat ja liikuttaa koirat esimerkiksi edestakaisin kehässä. Ei olisi vaatinut paljoa jutella samalla kun olisi tutkinut koiran - mutta koska kaikkea ei voi saada, niin täytyy nyt tyytyä tähän. Onneksi en ollut kuitenkaan ainut, joka ei ollut tyytyväinen mätsäriin - suurinosa pentukehän ympärilläkin valitteli, että miksi tuomari ei kopeloi koiraa.

Palkinnoiksi saimme punk-levyn, heijastimen ja rusetin - ei siis mitenkään ainakaan "prameiltu" palkinnoilla :-D

Martta 5,5kk, 21,1kg ja noin 54cm

Ja ettei kenelläkään jäisi mikään valivali-fiilis, niin pääperiaate millä lähden mätsäriin on aina se, että sekä koiralla ja omistajalla on kivaa. Jokainen suoritus on palkitsemisenarvoinen - meni se sitten vähän huonommin tai paremmin. Villakoirien kanssa tulee käytyä mätsäreissä lähinnä sen takia, että se on mukavaa ajanvietettä, mutta Martan kanssa käydään mätsäreissä myös harjoittelun kannalta. Neiti saa mätsärissä mm. hyvää käsittely-, häiriö- ja liikkumisharjoitusta, ihan vain tulevaisuuttakin ajatellen.

Voisi siis sanoa, että ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampi, vaikka mätsärin anti ei ollutkaan mielestäni se kaikkein paras. Onneksi meillä kuitenkin oli hauskaa ja neiti on ollut koko illan väsynyt :-) Ei siis ihan turha reissu!

Lisää kuvia mätsäristä löytyy täältä!

Kuuluuko?

No, kuuluuhan meille - vaikka ja mitä! Martan kanssa ollaan treenailtu häiriössä ja ilman häiriötä, ollaan lenkkeilty koko porukan kanssa vanhoilla ja uusilla lenkkipoluilla, oltu kotona ja kylässä, nähty tuttuja ihmisiä ja ulkomaalaisia vaihtareita. Muutenkin ollaan vietetty muutenkin aika kivaa elämää - suoraansanoen elämä on ollut välillä vähän turhankin tapahtumarikasta ja vaihtelevaa. Ollaan kuitenkin keritty rentoutumaan porukalla kotona, eli ei huolen häivää - kyllä me jaksetaan.

Martan kanssa treenaillaan vähän kaikkea. Tällähetkellä Martta taitaa sivulletulon, seuruun, istumisen, maahanmenon, jalkojenvälissä kulkemisen, irti-sanan, ota-käskyn ja tassujen antamisen. Myös ohittamiset sujuvat hienosti - autot ja ihmiset ovat olleet jo pitkään "peruskauraa", mutta koirat (etenkin räyhäävät sellaiset) ovat olleet välillä tosi hankalia. Edes nakilla tai damilla en oo saanut välillä neidin huomiota, kun se koirakaveri ois niin paljon kiinnostavampi...Nyt kuitenkin viimeiset vajaa pari viikkoa ollaan nekin ohitettu kauniisti ja rennosti rinnalla. En tiedä kuinka ylpeä mä tästä neidistä olen, nimittäin sitä ei ehkä voi sanoin kuvailla♥ Hankaluutta ohittamisien harjoitteluun toi se, että täällä maalla on välillä hankalaa saada hyviä ohituksia, kun tuntuu, että ketään ei tule vastaan silloin kun oikeasti haluaisi treenata. Sitten kun meet myöhään iltapissalle ilman nakkia tai herkkuja, niin varmaan tulee ainakin 3 muuta koiraa vastaan..
Martta senkun vain kasvaa kasvamistaan - tällähetkellä painoa on 19,6kg (punnittu 18.4 eli painoa on tullut kyllä jo lisää!). Neidillä on ikää tällähetkellä tasan 5,5kk :-) Äkkiä se aika vain taas sujahtaa..

Koulun kautta meillä on täällä tämän viikon "kylässä" reilut nelisenkymmentä ulkomaalaista vaihtaria. Tiistaina olimme yhdessä kiertelemässä maakuntaa ja tutustumassa pariin upeaan luonnonkohteeseen. Porukan "maskottina" toimi Martta, joka veti roolinsa todella hienosti alusta loppuun. Neiti oli koko ajan ihan täpinöissään väkimäärästä, sillä meitä oli matkassa reilu bussikyytillinen ihmisiä. Häntä heilui ja naamoja tuli pussattua oikein urakalla - todella hyvää ja jopa ainutlaatuistakin sosiaalistamista neidille. Sosiaalistamisen lisäksi neiti oli linja-autossa ekaa kertaa - siellä se vaan nukkui ja kuorsas koko matkan. Oli oikeasti mukava nähdä kuinka vaihtarit ottivat Martan huomioon, kyselivät sen kuulumisia ja halusivat antaa sille eväspaketistaan herkkuja. Kummassakin luonnonkohteessa kiersimme pienen lenkin poluilla ja neiti sai kirmata vapaana. Ei tarvinnut viheltää pienesti tai huutaa "Martta", kun jo kääntyi ja rupesi etsimään mua väkijoukosta. Muutenkin tsekkaili ja etsi mut aina välillä käsiinsä - oppi on mennyt ihan selkeesti perille.

Yks kerta aamulenkillä alakoululaisia parveili tienreunassa odottamassa opettajaansa ja Martta sitten päätti istahtaa siihen keskelle tietä. Ei mennyt kuin pari sekuntia, kun eka lapsi oli kysymässä voiko Marttaa rapsuttaa - no tottakai sitä voi! Sitten siinä olikin ainakin 10 lasta rapsuttelemassa ja pussailemassa neitiä - olin enemmän kuin onnellinen, sillä tuttavapiiristä ei juurikaan tuonikäisiä lapsia löydy, niin on hyvä, että neiti tottuu heihinkin. Martta on ollut nyt vanhemmillani pari päivää hoidossa, sillä meillä on vaihtareiden takia vähän turhan pitkät päivät eikä neiti ole voinut olla kaikissa kohteissa mukana. Hyvin kuulemma pyyhki ja virtaa piisas :-D Se on enemmän kuin hyvä merkki! 

Pieni häpeänaihe - check! Villaneidit nimittäin ovat jääneet kovin vähälle täällä blogissa, vaikka arjessa duunaillaankin ihan entiseen malliin heidän kanssaan. Martan kanssa tietty tulee jossainmäärin monipuolisemmin tehtyä kaikenlaista juuri sen takia, että tottuu erilaisiin ympäristöihin ja ihmisiin, mutta edelleen villaneidit ovat vahvasti mukana meiningissä. Kummallakin neideistä pyyhkii siis enemmän kuin hyvin. Hertan työtehtävä Kurikan Kamuna etenee ja ollaan kyllä edelleen hirmuonnellisia voitosta. On ihanaa olla mukava tuomassa julki Kurikkaa eläinystävällisenä paikkana :-) Tällähetkellä me suunnitellaan Hertalle "työvaatetta", joka lienee olevan esimerkiksi huivi tai mantteli. Eräs lukijakin kyseli tässä aiemmin, että mitäs Kertulle kuuluu, kun neidistä ei ole juurikaan kuulunut? Täytynee kyllä ehdottomasti pyhittää yksi postaus piakkoin ihan vain pelkästään Kertulle - juttua meinaan kyllä riittäisi vaikka ja kuinka. Villakoirien kanssa ollaan ahkerasti treenailtu vanhoja temppuja pitkästäaikaa ja lenkkeilty eri maastoissa. Pitäis neidit taas laittaa pian kuntoon, sillä turkki kasvaa vain kasvamistaan. Neidit sai jokin aika sitten uudet Ratian punaiset valjaat alennuksesta, jotka koreilevatkin koirilla kuvissa - valjaista voisinkin itseasiassa kirjoitella kanssa juttua jossakin vaiheessa.

Viime viikonloppuna kävimme koko porukan kanssa Kauhajoen opistolla koirahieronnassa - villaneidit olivat varsinaisia asiakkaita ja Martta vain totuttelemassa toimintaan. Mennessämme tiesin vieväni sinne kaksi aika jumissa olevaa villaa ja niinhän se kyllä olikin. Vähän jopa hävettääkin, sillä itse osaisin ja pystyisin neitejä kyllä hieromaan, mutta en ole vain jostainsyystä saanut aikaiseksi. Osa syynä on ollut myös rajoitettu aika - ei meinaa nimittäin normaalin arjen pyörittämiseen riittää edes tämä 24tuntia. Kertulla oli enemmän jumeja, mutta Hertalla oli "vain" takapää jumissa. Hyvin ottivat kuitenkin kummankin koiran kropat vastaan hoitoa, eli kyllä opiskelijat saivat avattua jumeja aika näppärästi. Tämän viikon lenkkien aikana on kyllä huomannut liikkeistä ja menosta, että jotain siellä kropassa tapahtui kun neidit sinkoilevat edestakaisin :-D Marttakin oli käsittelyssä kauniisti - rentoutui melkein samantien kyljelleen makaamaan ja nautti sivelystä niin paljon kuin vain voi. Opiskelijat ihmettelivätkin, että onko mulla 5,5kk koira vai 5-vuotias koira? Haha :-D

Loppukokoonpanona voisin sanoa, että arki vie mennessään ja paljon on tekemistä. Villat jaksavat piristää päivästä toiseen ja Martta yllättää olemalla (ainakin toistaiseksi;-)) todella helppo ja sopeutuvainen pentu. Olen ylpeä ja silmittömän onnellinen tästä kolmikosta♥ Kolmikko jaksaa piristää päivääni, vaikka muuten työ-ja koulukiireet painavatkin päälle.

Ollaan nähty villakoirien kasvattajaa nyt parin viikon sisällä pari kertaa, sillä ollaan kyläilty puolin ja toisin. On ollut mukavaa rupatella kahvikupin ääressä koirien riehuessa ympärillä - Marttakin on saanut uusia ystäviä Hertan ja Kertun äideistä. Äidit vain ei tosin ole olleet ihan samaa mieltä Martan reuhotuksista....:-D 

Tänään oltiin metsäilemässä ja huomattiin, että kevät on täällä, sillä luonto alkaa jo vehreytyä kovaa vauhtia ja ilmat lämmetä - ihanaa! Kolmen koiran kanssa kulkeminenkin alkaa sujua mallikkaasti ja vapaanaolokin toimii. Martta osaa säntäillä ja riekkua kauempana jos haluaa purkaa energiaansa, joten yhteentörmäyksiä tai jalkoihin jäämistä ei tule- yleensä villat kulkevat nätisti noin parin metrin päässä musta ja Martta hieman kauempana.

Mätsärivalmistelut etenee ja työtunteja tuohon on kulunut minulta ihan mahdoton määrä. Huh! Ei toki vielä pidä huokaista, sillä vielä on tekemistä jäljellä, mutta voisi sanoa, että paremmalla puolella ollaan. Sainkin viime viikonloppuna jaoteltua kaikkiin kehiin palkinnot, joten yksi iso tehtävä on pois työlistalta - siihen tosin tuhrautui reilut 5h, vaikka minulla oli auttava käsi mukana. Palkintoja vaan on ihan mielettömästi, vaikka näin itse sanonkin. Vähän jo tässä kyllä suunnittelin, että jos syksyllä pitäisi toisen samanlaisen tapahtuman, mikäli tämä onnistuu odotetusti. Saas nähdä...;-) Ystäväni sanoin "Sä et kyllä varmaan koskaan opi olemaan paikallas tekemättä mitään eli järjestä pois vain, kun energiaa kerta vielä riittää!" - no niinhän se taitaa kyllä vähän olla.

Huomenna suuntaamme mätsäriin Ilmajoelle ja suunnittelemme tulevaa mökkireissuamme. Loppupäivä kuluukin kasaantuneiden töiden parissa. Ensi maanantaina meillä alkaakin Martan kanssa haku/jälki-kurssi, jota odotamme enemmän kuin innolla. Saadaan taas uutta ja kivaa tekemistä meille :-) Pitäkäähän peukkuja, että meillä menee hyvin! 

Hauskaa viikonloppua ja myöhästynyttä koiranpäivää♥

Lauman oudot ja hassut tavat

Jokaiselta koiralaumalta löytyy varmasti mitä hassumpia tai oudoimpia tapoja. Jokainen koira kun on erilainen persoona, joten väistämättäkin erilaisia tapoja löytyy useampia. Niitä tulee useimmiten esille ihan arkipäiväisissä tilanteissa, mutta välillä tapoja huomaa esimerkiksi vähän vieraammassa tilanteessa. Nyt muutaman kuukauden kolmen koiran kanssa eläneenä alkaa jo meidän arki muotoutua rutiininomaiseksi, eli tavat alkavat pikkuhiljaa kehittyä. Tässä meidän lista hupsuista tavoista:
1. Martta tykkää tulla suihkuun mukaan. Jos en päästä sitä suihkuverhon taakse, niin neiti tulee suihkuverhon alta sitten mukaan pesulle. Välillä komennan pois suihkusta, niin menee matolle nukkumaan ja räppää tassuillaan valuvaa vettä..
2. Suihkusta tullessa mulla on 3 koiraa kimpussa nuolemassa sääriä kuiviksi
3. Martta ei tarvi meillä vesikuppia kun juo aina suihkun lattialta vettä...joisi varmaan vessanpytystäkin jos saisi, haha :-D
4. Vartalorasva on enemmän kuin pop! Jos meinaan rasvata jalkani, naamani ja käteni, niin mun pitää salamana sujahtaa peiton alle tai vaatteisiin, jos meinaan saada jotain rasvaa jäämään ihollenikin..

5. Martta on hoksannut, että mut saa aamulla lähtemään aamupissalle jos tulee nuolemaan naamaa ihan hulluna..voitte varmaan arvata kuinka mukavaa on herätä tuommoiseen märkään kuolapussailuun!
6. Meillä kaikki koirat on tosi aamu-unisia - ne ei haluais kömpiä ylös aikaisin aamulla (Martan kanssa kyllä käydään aamulla ulkona ja saa samalla aamuruuan), mutta sen jälkeen kipitetään takaisin nukkumaan jos vain mahdollista. Villaneidit lötköttäis sängyssä mukana vaikka yhteen asti päivällä, eikä olis kiire mihinkään. Senkin pikku unikeot♥
7. Kerttu on maailman laiskin syömään luuta, itse!! Se tuo aina luunsa pideltäväksi ja järsii siinä sitten luutaan vaikka koko päivän. Neiti on myös huomannut, että kylässä olevat vieraat ovat yleensä helppo nakki laittaa luiden pitelijäksi ;-)
8. Kerttu tutkii aina ruokaostokset. Välillä pitääkin olla tarkka, jos ostaa vaikka leipää paperipussissa, ettei se leipä kerkeä saada hampaanjälkiä ennen ruokaostosten purkamista..

9. Hertta on superahne - mahaan menis vaikka pyöröpaalien kelmut tai tupakantumpit, jos ei vahtisi. Myös kaninpapanat ja naapurinkissan jätökset on parhaita. Lisäksi niissä on myös kiva pyöriä..
10. Hertta ei ikinä pyydä ulos - se vain menee oven eteen odottelemaan, että jokin tulisi avaamaan oven ja päästämään hänet tarpeilleen.
11. Aamurutiineina villoilla on naaman ja korvien pesu. Villat pesee naaman tosi nätisti, kun taas Martta kuolaa sen ihan täysin..
12. Martta ja Hertta odottaa kaikessa rauhassa lupaa ruokakupille, mutta Kerttu korjailee istuma-asentoaan ja hytkyy ihan jatkuvasti. Jos lupaa ei kuulu samantien, niin alkaa pieni vikinä ja vinkuna..

Onko teidän koirilla hassuja tai outojakin tapoja - mitä? Vai onko meidän koirat vain outoja mörköjä, kun omistavat tälläisiä tapoja? Antakaa äänenne kuulua! :-)

PS. Minulla on ollut yhtä kiirettä nyt pari viimeistä viikkoa töiden, koirien, koulun ja mätsärin järjestämisen kanssa, joten Racinelin tuotepaketti on jäänyt arpomatta. Viivytän arvontaa vielä vajaan viikon ajan eli aikaa kommentoida ja näin osallistua arvontaan on pe 24.4 klo 21.00 asti. Arvon voittajan viikonlopun aikana. Meidän lupaama Hertan Kurikan Kamu-voittokisa pärähtää käyntiin, kunhan saadaan tämä ensin pois alta :-) Kiitos ymmärryksestä teille♥