Tekee mieli vain hihkua

Syksyn 2016 ensimmäinen peltolenkki takana! Pipo päässä ja varpaat jäässä - alkaa olla jo kelit sen verran kylmiä, iiks! Sitä pitää jo oikein tuulitakin alle ruveta pukemaan fleecetakkia ja ottamaan hanskoja mukaan lenkille. Tästä tietää, että se iki-ihana kesä on nyt valitettavasti ohi.

-Rapsakkaan kirpeät syysaamut on jotain sitä mitä mä rakastan! Nyt on ollut myös monena aamuna tosi sumuista ja aah, olen niin onnellinen. Eläisin aina vain pelkkää syksyä jos vain millään voisin.

-Sähköpostiin on kolahtanut viime aikoina rutkasti kivoja asioita. Niistä luvassa pian uutta juttua.

-Kesäkuvakisan osallistujien ahkeruus tuntuu ihanalta - te osallistujat olette keränneet hyvin ääniä ja olen niin onnellinen, että mukaan tuli niin paljon ihania kuvia. Kiitos. Tämä merkitsee mulle paljon!

-Peltolenkillä ottamani kuvat ovat oikeita hyvän mielen kuvia. Ne ovat hauskoja ja oivallisia, vaikkakaan ei teknisesti ehkä kaikkein parhaimpia. Tarviiko aina kuvien ollakaan, eikös se muisto ole se tärkein?

-Onnidog-kuvien muokkaaminen herättää vieläkin mielessä mukavia muistoja. Oli ikimuistoinen leiri. Ensi vuonna ehdottomasti taas mukana! Postauksia on luvassa tässä syksyn mittaan eli malttakaahan. Haluan nimittäin panostaa kunnolla niihin enkä vain hutaisten kirjoitella.

-Toimiva koiralauma. Se toimii arjessa, se toimii kotona, se toimii kentällä, se toimii lenkkipoluilla, se toimii vapaana ja ennenkaikkea, se toimii yhdessä. I looove!

-Eilinen hyvin mennyt mätsäri Vaasassa nuorimpien kanssa nostattaa hymyn vieläkin huulille. Mulla taitaa olla kunnon palkintopossuja, kun nyt kummatkin oli yhdessä BIS-kehässä :-D Haha! Oli kyllä mukava yllätys kuinka näppärästi tuo nuorinkin jo seistä tapittaa ja ravaakin jo yllättävän kätevästi. Neiti saikin kehuja siitä kuinka nuoresta iästään huolimatta siitä huokuu itsevarmuus ja iloisuus!

-Villiksien juoksut alkavat olla ohi. En taas muistanutkaan miltä tuntuu katsoa sitä, että meille on tulossa pikku-Kerttuja ja pikku-Herttoja! :-D Onneks juoksut on yleensä noilla sentäs samaanaikaan, en ehkä muuten kestäis!

-Kiireisyys. Päätin sanoa tämän, vaikka tämä on sekä negatiivinen että positiivinen juttu. On ihanaa, kun saa tehdä ja touhuta hirmuisesti, vaikkakin toisaalta se rajoittaa muunmuassa meidän harrastamista. Pitäisi varmaan ottaa itseä niskasta kiinni, että pääsisin johonkin tottisryhmään Martan kanssa ja Pirkon kanssa olisi kanssa kiva duunailla jotain. Ei vain nuo omat työt ihan puolesta puhu kurssiaikataulujen suhteen. Eikös se niin ole, että suunnittelu on jo puolet tehdystä työstä ;)

-Villiksistä on tullut Pirkolle tosi hyviä kavereita. Ne leikkii sen kanssa ja nukkuvat jopa koko sakki yhdessä. Yksikin ilta Kerttu nukkui puoliksi Pirkon päällä sohvalla rötköttäen - ei yhtään Kerttumaista, sillä se on yleensä sohvan toisella puolen kerällä yksin nurkassa! :-D

-Se, että elämä rullaa. Uusi asunto oli potku uuteen nousuun! Uudet lenkkipolut lähistöltä ovat tulleet jo kohtuullisen tutuksi, rapun muista koirista on tullut jo kavereita meidän koirille, lähialueen koirapuistossakin ollaan käyty pari kertaa ja oma koti on tullut jo kodiksi. Koirien iloksi täytyy tietysti lähipiirille pitää tuparit - arvaatte varmaan mikä ilo niillä on ihmisistä? Ne on ihan sekaisin!

Ei siis tämän kummempaa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Mä-mä-mä-märkääää

Nyt se on vihdoin tapahtunut - oltiin melkein koko porukan kanssa koirauimalassa. Syy siihen, että villikset ei tuonne ole päässeet on se, että meidän täytyisi varata ihan ikioma vuoro uintiin. Nyt kun me uidaan Lucan kanssa yhdessä, niin siinä menee nää nuorimmaiset hyvin mukana, mutta villikset eivät oikein altaaseen mahdu. Toiseksi on vähän hankala kulkea yksin uimalalle, kun Martta on ihan pähkähullu uimalasta ja Pirkko taas on ikuinen nuohoaja-haistelija-pullukka-hinuri, niin siihen kaksi nuohoajaa lisää vielä niin ei kiitos. Meidän uintireissut meinaan koostuu siitä, että ulos päästyään Martta tekee pissat ja kakat _salamannopeasti_, sillä se on ajansaatossa oppinut, että uimaan ei pääse jos ei tee kumpiakin. Pirkko yleensä taas tekee muuten aikasta nopeasti asiansa, koska pentu. Siitä sitten lähdetään heti sisälle pesulle ja sen kautta uimaan altaaseen.

Nyt kun sain apukäden uimalalle mukaan, niin otin Hertankin mukaan. Kertunkin piti päästä messiin, mutta neiti on toistaiseksi vielä sairaslomalla, niin se sai jäädä sitten kotiin nukkumaan. Olisittepa nähneet minkä nuuskuttelun Kerttu pisti pystyyn, kun päästiin kotiin - se oli jotenkin epäluuloinen koko porukasta, sillä kaikki haisi ihan vieraalta. No ei ihme, on uimalassa ihan oma hajumaailmansa!

Epäilin aluksi, että Hertta ei tuosta hommasta juurikaan piittaisi, mutta kyllähän se tykkäs! Kerttu on ollut villiksistä aina se enemmän vesipeto - Hertan oon melkein saanut aina rehata uimaan järveen kesällä. Aluksi neiti oli epäileväinen veteen tulemisesta rampilta, mutta loppuajasta tuli jo hyvin vain pienellä avustuksella. Uintitekniikka neidillä on kuitenkin tasaisen varma ja tehokas. Ei turhia räpiköi, vaikka jokseenkin kyllä huomasi neidin olevan ensikertalainen kun uintipotkut ei olleet niin tykkyjä kuin Martalla. Tykkään niin lujaa Anun ammattitaidosta, sillä sen ansiosta koirat tuntevat olonsa turvalliseksi ja innoissaan pomppelehtivat aina tervehtimään häntä. Pirkon mielestä taas jokainen uimalassa vietetty aika on ihan p*skaa ja se haluis vaan olla kotona löllöttelemässä. Uimalassa meinaan kastuu ja siellä joutuu kaikenlisäksi vielä liikkumaan. Siltä Pirkko ainakin joka kerta näyttää, kun mutrusuuna huuli rypyssä altaan reunalta katselee. Silti se menee itsekseen aina jonkun kierroksen altaaseen uimaan ja palaa takaisin rampin reunalle istuskelemaan. Se on sellainen kylpylässä olija - menee uimaan silloin kun tahtoo ja loppuajan hengailee altaan reunalla. Martta taas on ollut aina kuntouimari ja neiti vaan polskuttelee edestakaisin päämäärättömästi altaassa. Välillä saattaa hakea palloa, mutta pääsääntöisesti vaan itsekseen menee uiden. Tulee välillä altaan reunalle kurkkimaan "Äitiäitiäitiäiti, kato miten mä uin! Katotsä?? Äitiiiiiii"-tyylillä ja lähtee kauemmas vauhdilla polskuttelemaan. Aivan kuin joku show olisi käynnissä! :-D

Samalta reissulta tuli kotiutettua myös meidän avoimien ovien arvontavoitto Naturis-pötkö ja ostin Martalle kiitokseksi tuon kuvissakin näkyvän pallon. Kertun parannuttua viimeistään pitää ottaa uusi kierros koko porukalla uimalaan - siihen asti vain nuorimmaiset pääsevät mukaan kuntoilemaan! Jippii! En edes halua tietää miltä tuntuu kuivata 3 koiraa uintireissun jälkeen föönillä - siinä riittääkin kivasti urakkaa. Vapaaehtoisia?? Vaikka villikset on lyhyellä turkilla, niin silti niissä riittää hommaa. Puhumattakaan Pirkosta, jonka turkki ei meinaa millään kuivaa edes föönillä. Voihan pentuhapsu!

Kesäkuvakisan äänestys on auki!

Nyt ovat vihdoin kaikki kesäiset kuvat julki - enää on aika äänestää niistä se eniten kesäisiä muistoja tuova kuva. Sisältääkö se uintireissussa olleen koiran, auringonpalvontaa vai leikkivän koiran? Se olet sinä, joka päätät! Parhaimmalle kesäkuvalle on luvassa koiramainen palkinto :-)

Tykkää, jaa kavereillesi ja näin kerrytät kuvallesi ääniä! Pääset äänestämään tästä!