sunnuntai 2. elokuuta 2015

Match show 28.7.

Hurja viikko takana. Täytyy varmaan ihan tänään illalla huokaista helpotuksesta, sillä viikko on vihdoin ohi. Kyllä onkin tuntunut pitkältä viikolta, sillä tapahtumia tälleviikolle on nimittäin kertynyt ihan liikaa - varsinkin kun yksi tapahtuma oli vielä sellainen, että oli oma sekä koiran henki vaarassa.

Tiistaina lähdin sitten Martan kanssa kaksin käymään Teuvalla mätsärissä. Ilma oli suotuisa, vaikka tummia pilviä alkoikin kertyä taivaalle. Päästiin melkein perille asti, kun yhtäkkiä autossa kolahtaa jokin ja samantien alkaa savua tupruta konepellin alta ihan hullunlailla. Muutama sekunti, niin konepelli onkin jo tulessa. Auto äkkiä sivuun parkkiin ja itse äkkiä ulos autosta. Sinne jäi tietysti avaimet ja tulenlieskat kerkeää räsäyttää tuulilasinkin jo siinä hajalle. Siinä takaluukulle mennessä tajusin, että ai p*rkele, takaluukun saa auki vain avaimella tai sitten ratin vieressä olevasta napista. Siinä tilanteessa ei käynyt mielessäkään lasin rikkominen vaan sinne niin hullunlailla painamaan sitä takaluukun nappia. Siinä posahteli jo ilmeisesti öljyt pariin kertaan ja tulenlieskat aina tuplaantui sitä myöden, mutta pää kylmänä vain koira ulos ja äkkiä kauas autosta. Onneksi paikalle tuli samantien kaksi todella ystävällistä sekä tilannetajuista naisihmistä ja heille olenkin äärimmäisen kiitollinen kaikesta. En tiedä mitä olisin tehnyt tuossa tilanteessa, jos heitä ei olisi ollut. Sana "kiitos" ei riitä kuvaamaan sitä kiitollisuuden tunnetta mitä vielä tälläkin hetkellä koen. Kyllä meistä suomalaisistakin löytyy auttamisenhalua ja -taitoa tosipaikan tullen.
Täytyy kyllä sanoa, että kyllä siinä itku pääsi, kun koira oli vielä peräkontissa ja auto ilmiliekeissä..Saatiin kuitenkin palokunta yllättävän äkkiä paikalle ja kyllä he ihmettelivätkin kuinka nopeasti auto oli tuohon kuntoon palanut - eikä meinannut auto muuten millään sammuakaan, mutta onneksi palokunnan ammattitaito on täällä Suomessa niin loistava, että saivat vihdoin auton sammutettua. Huh!

Näiden kahden naisihmisen tsemppauksella lähdin sit Martan kanssa kehään, vaikka en kyllä vieläkään ymmärrä miten sain itseni puristettua siihen kuntoon. Oli toisaalta ihan hyvä saada muuta ajateltavaa, kun palokunta vielä sammutteli autoa loppuun, tsekkailtiin vakuutusasioita ja odoteltiin hinausautoa paikalle. Sinne niin sitten mentiin Martan kanssa kehään ja omasta huonosta fiiliksestä huolimatta Martta meni aivan loistavasti. Se ravas kuin pikku kehäkettu ja seisokin oikein nätisti paikoillaan. Tuomari katseli hampaat ja neiti ei ollut milläänsäkään - välillä kun neiti ei ole meinannut pysyä pöksyissään siitä ilosta, kun tuomari on tullut juttelemaan ja käpälöimään. Parikehässä meitä vastassa oli samojedi ja saatiinkin sitten tuomarilta kehuja neidin kehäkäytöksestä eli toisinsanoen, saimme punaisen nauhan. Isojen pentujen punaisten kokoomakehässä jaksoi neiti tälläkertaa jopa olla pelleilemättä ja loppuarvosanaksi saatiinkin sitten isojen pentujen PUN4. Ei siis ollenkaan huonosti - oli niin ihanaa saada jotain positiivistakin tuohon päivään, kun muuten tuntui kaikki asiat menevän pieleen. Mutta on mulla vaan niin upea neiti
Kuva : Jaana Kokkinen
Kuva : Jaana Kokkinen

Palkinnotkin oli minusta oikein hienot - nuo kanafileet oli ainakin ihan nappiin, sillä koko kolmikko on ihan hulluna niihin! Palapeli on musta itseasiassa jopa aika hauska idea palkinnoksi, varsinkin se oli vielä koira-aiheinen. Rotu ei kylläkään tärpännyt, mutta eiköhän tästä joku mun tuttu staffi-ihminen saa iloa :-)

Autollekin saatiin sit lopulta hinaaja ja päästiin vihdoin kotimatkalle. Kaunis kiitos kuuluu myös ihanille ystäville tsempeistä sekä kyytitarjouksista - kyllä tälläisessä tilanteessa tajuaakin kanssaihmisten tärkeyden Nyt ollaan loppuviikolla pesty urakalla kaikkea tavaraa mitä jäi jäljelle ja yritetty saada sitä kitkerää savunhajua pois. Olen tällähetkellä siis kokonaan autoton, sillä lunastukseenhan tuo sit meni..Autottomuus ei itsessään minua haittaa, mutta omat työt ja pakolliset menot ovat vähän hankalia järjestää - koiratreenit ym menot nyt voivat olla tauolla hyvin tovin jos toisenkin. Kuitenkin pääasia tässä on, että että me selvisimme vain pelkästään säikähdyksellä. Toivottavasti vaan saadaan pian uusi auto tulille ja sen kanssa voidaan viettää yhteistä elämää vähän kauemmin kuin tälläiset puoli vuotta..

Tälläviikolla poikkeuksellista on ollut myös Martan naiseksi tuleminen - neiti nimittäin aloitti ensimmäiset juoksunsa keskiviikkona. Raukka on ollutkin vähän maassa ja hämmentynyt nyt koko loppuviikon - neiti varmaan ihmettelee, että mitä kummaa hänelle on oikein tapahtumassa. Jotenkin vain tuntuu, että aika on mennyt ihan hirmuisen nopeasti, sillä neiti on ollut talossa nyt aikalailla tasan 7kuukautta. Hassua ajatella, että painoa on tullut 5,3kiloiselle rääpäleelle reilut 20kg ja järkeäkin on saattanut tulla pääkoppaan jonkin verran. Pentumaisuus alkaa pikkuhiljaa kadota ja tilalla on vilkas juniori. Kasvamisen ja kehittymisen lisäksi neiti on tässä ajassa sopeutunut elämään villakoirien kanssa, kahteen kotiin sekä ennenkaikkea, sopeutunut arkirytmiini. Tai pitäisikö sanoa, että rytmittömyyteeni, sillä välillä elämä on yhdenlaista paikasta toiseen juoksemista, ettei meinaa oikein itsekään pysyä perässä. Voisinkin itseasiassa näperrellä jonkinlaista kasvamispostausta - siitä nimittäin pystyisi hyvin seuraamaan neidin  etenemistä kuukausittain ja samalla tulisi itsekin muistelleeksi viime kuukausia.

Nyt kuitenkin perehdyn kirjoittamaan yhtä kauan mielessä ollutta postausta, jonka yritän saada teille luettavaksi nyt alkuviikosta. En tiedä lupaanko turhia, mutta yritys on ainakin hyvä! Toivottavasti postaus herättää teissäkin ajatuksia ja saadaan taas kommenttiboksi täyteen teidän ihania kommentteja. Niitä on meinaan aina niin kiva lueskella ja todeta kuinka ahkera lukijakunta meillä onkaan..hih!

30 kommenttia:

  1. Hui kamala! :o Onneksi ei teille sattunut mitään. Itsekkin reilu pari vuotta sitten ajoin katon kautta ympäri aika reilussa vauhdissa ja olimme kyllä kaikki ihmeissämme ettei mulle tullut naarmun naarmua tai mustelman mustelmaa minnekkään. Varmasti järkyttää ja harmittaakin jonkin aikaa, mutta pitää vaan ajatella positiivisesti että olette kunnossa. Tsemppiä (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta..Oi onpas teille tapahtunut hurjasti :( Onneksi ei kuitenkaan mitään sattunut, oli kyllä selkeästi onni mukana matkassa suojelemassa.

      Harmittaa tietenkin, mutta onneksi kyseessä oli vain materiaa :-) Eiköhän tämä tästä - toivottavasti ei vaan ikinä tuu tälläinen tilanne enää toistumaan..

      Poista
  2. Hui kamala :o Onneksi teille ei käynyt mitenkään ja sait koiran ulos ajoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä..Oon kyllä niin kiitollinen näiden kahden naisihmisen sekä palokunnan nopeasta toiminnasta <3 Heidän avullaan vahingotkin jäi pienemmiksi kuin mitä ne olisivat voineen olla.

      Poista
  3. No huh, teillähän on ollut reissu. Onneksi sait koiran autosta pois ! Meidänkin Ladyllä alko juoksut ja voih sitä huudon määrää... Hyvin teillä meni kehässä, onnea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä..toivottavasti ei enää koskaan saada kokea näin kurjaa mätsärireissun aloitusta :/

      Voi että, nythän juoksee moni tyttökoira :P T'äytyy kyllä sanoa, että onneksi nämä ovat vain pari kertaa vuodessa - on meinaan täällä ainakin kovin sotkuista puuhaa..

      Ja kiitokset vielä onnitteluista! Oon kyllä ihan supertyytyväinen kehäilyyn - varsinkin kun alkutilanne ennen kehää oli mikä oli..:-)

      Poista
  4. Hui kamala, onneksi olette kunnossa! Viis materiasta.

    Olen muuten saanut sähköpostisi, mutta en ole kerennyt vastaamaan. Laitan viestiä takaisin ihan piakkoin. :)

    Janni / Toimintakyvyttömät

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä ihan oikeassa - materia on kyllä ihan toisarvoista tälläisessä tilanteessa :-)

      Oi, kiva kuulla! Mietinkin, että onkohan tuo sähköposti sulla edelleen käytössä, kun ei vastausta ole kuulunut :-) Mä jään odottelemaan - asialla ei ole kiire, joten ei paniikkia :)

      Poista
  5. Hui kamala!! Onneks ei käyny pahemmin:)
    Kiva kun teillä meni hyvin kehässä!

    VastaaPoista
  6. Hui kauhistus! Onneksi sait molemmat turvallisesti pois autosta! Asiasta kukkaruukkuun. Hyvin meni kehässä!:) Ja tässä kysymys. Olen huono täälä netin puolella joten osaatko sanoa mistä näkee villakoira kenneleitä? Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin :) Kiitos, itsekin olen meidän kehäilyyn hurjan tyytyväinen, vaikka alkutilanne olikin aluksi noin kamala niin silti saimme tsempattua itsemme kehäkuntoon - hyvä me! :)

      En tiedä minkäkokoista villakoiraa olet etsimässä, mutta Suomen Villakoirakerhon sivuilta löytyy läjä kasvattajia (listan löydät täältä) ja listan tämänhetkisistä pentueista löydät täältä :-) Tuolta kun klikkaat oikeaa koko muunnosta, niin sieltä tulee esiin eri kasvattajia yhteystietoineen.

      Poista
  7. Ai kamala, ei voi muuta sanoa. Autoja saa uusia mutta henkiä on vaikeampi korvata.
    Onneksi olkoon pun4:stä, hyvin mennyt :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olet aivan oikeassa! :-)

      Kiitos suuresti kehuista - oon kyllä suoritukseen itsekin hyvin tyytyväinen :)

      Poista
  8. Hui kamala! Tiedän ton tunteen ja sit sen kiitollisuuden ku joku tulee auttamaan, kerran meinas oma koira hukkua ja sitten kun ihmiset tulee auttamaan niin tuntui että ei voi sanoin kuvailla sitä kiitollisuutta <3 Hienosti teillä meni kehissä tosta "välikohtauksesta" huolimatta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mä voin niin samaistua suhun tuossa kiitollisuudessa <3 Tuollaisessa koiran hukkumistilanteessa toisten ihmisten apu on kyllä niin tärkeää, ettei tosikaan. Ja jälkikäteen menee aivan kylmän väreet pitkin selkää, kun ajattelee sitä pelon määrää tuossa tilanteessa, kun sisimmässä kyti ajatus, että mitä jos käykin huonosti..hrrrrr...

      Niimpä, kehä meni kyllä yllättävän hyvin, vaikka alkupuitteet ei meidän osalta olleetkaan parhaat mahdolliset :-)

      Poista
  9. Hui! Selvisikö mikä autossa aiheutti tulipalon syttymisen? Onnittelut mätsärimenestyksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ohjaustehostimen öljyt sieltä ainakin ulos oli tullut, joka oli ilmeisesti sitten aiheuttanut oikosulun mikä sytytti palon :/

      Kiitokset onnitteluista!! :-)

      Poista
  10. Onneksi selvisitte pelkällä säihkähdyksellä! Onnittelut mätsärituloksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä juuri..Kiitos hurjasti - menestystä tuli, vaikka tilanne olikin aluksi kurja :-)

      Poista
  11. Hui! Meidän peräluukussa on ihan sama homma, se aukeaa vain ja ainoastaan avaimella. Takapenkkien kautta saan kyllä ne ulos häkistä, mutta on paljon nopeampaa vain painaa kahdesti napista, jolloin se aukeaa kuin alkaa kaatamaan penkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin juuri - näyttää olevan siis tuttua muillekin tämä takaluukun aukeaminen vain avaimella ja napilla. Siinä on kyllä puolensa ja puolensa - arjessa ihan kätevä, mutta tälläisissä "tositilanteissa" tosi hankala.. :/

      Poista
  12. Huhhuh! Itse olisin varmasti alkanut vain panikoimaan. Onneksi täältäkin maasta löytyy ystävävällisiä ihmisiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain - itselläkin iski jo pakokauhu, että mitä jos käykin huonosti, mutta piti pitää pää vain kylmänä ja toimia. Tälläkertaa onneksi kävi näin hyvin eikä mitään suurempaa sattunut :-)

      Ja olen kyllä äärettömän onnellinen, että täältäkin maasta löytyy niitä avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä <3 tämäkin tilanne olisi varmasti päättynyt aivan toisella tavalla, jos nämä naiset eivät olisi olleet niin valmiita toimimaan ja auttamaan.

      Poista
  13. huh kauheeta tuo auto-juttu! mäkin olisin varmasti mennyt paniikkiin, onneksi sait itsesi toimimaan kamalassa tilanteessa! Onneksi selvisitte ja lopuksi kaikki ok, huhh!!! <3 paitsi auto.... kyllähän siinä varmasti harmittaa että autolle kävi noin vaan tällaista, eikä varmastikaa halpaa ole :/

    Onnea mätsäreistä!! Kivoja palkintoja sait! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hurja tapahtuma meillä - toivottavasti ei enää koskaan jouduta tuollaiseen tilanteeseen. Onneksi kaikki kävi parhain päin <3 Tässä täytyy vaan ajatella, että onneksi auto on vain materiaa ja sitä saa aina ostettua uutta. Harmittaa tietysti valtavasti, sillä vaikka vakuutukset olivatkin kunnossa niin lompsan päällehän tämä ottaa ja kovaa..:/

      Kiitos hirmuisesti! Mä (ja tietysti myös koirat!!) tykkäsin kans noista palkinnoista lujaa :)

      Poista
  14. Apua, voiko noin käydä oikeasti! Olen aina ajatellut, että vaatii jonkun törmäyksen tms.. :/ Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! Ihmeesti sait kyllä itsesi keräiltyä, hatun nosto. Tsemppiä Martalle ekoihin juoksuihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota mäkin mietin tuossa tilanteessa ja sen jälkeen - voiko ihmisellä olla oikeesti näin huono tuuri? :/ Mullakaan ei käynyt mielessäkään, että auto vois syttyä palamaan - ennemmin olisin luullut, että mä kolhin sen huonoon kuntoon itse..

      Mäkään en ymmärrä miten sain itseni kasaan, mutta toisaalta oli hyväkin, että kävin kehässä kokoomassa itseäni. Oli helpompi sitten selvitellä kaikki asiat kuntoon myöhemmin vakuutusasioiden parissa :-) Martalle tsempit kerrottu - sitä todellakin tarvitaan <3 Raukkaneiti ihan hämmennyksissään juoksuistaan..

      Poista
  15. Apua! Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Harmi auton kohtalo, mutta sehän on vain materiaalia, jota saa rahalla, pääasia että sinä ja koira olette kunnossa. :) Onneksi lähdit mätsäriin niin sait jotakin muuta ajateltavaa ja päivä kääntyi kuitenkin parhain päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani - nimenomaan! Auto harmittaa, mutta se ei merkkaa mitään meidän rinnalla :-)

      Oon kyllä hirmuisen kiitollinen, että mut vähänniinkuin työnnettiin kehään - siitä sai kummasti muuta ajateltavaa, varsinkin kun Martta vielä pärjäsikin hienosti :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)