Olen villi ja vapaa juoksemaan

Pikainen kertaus tähän alkuun meidän kuulumisia - elämä rullaa kivasti, mutta kiirettä on pitänyt kouluprojektien, koirien ja omien menojen kanssa. Paljon on ollut koiratapahtumia, josta viimesimpänä mainittakoon eilinen hihnakäytös-koulutus Ilmajoella Niina Leinosen pitämänä. Meillähän ei varsinaisesti hihnäkäytöksessä ole ongelmaa, Martta kulkee nätisti vierellä oman laumansa kanssa sekä tietysti myös yksikseen. Koirakaverin kanssa neiti saattaa joskus unohtaa, että säntäily ja tiellä vaeltaminen on kiellettyä. Ja tietysti asiaan kuuluu vielä ne pentumaiset säntäilyhepulit aina sillointällöin..Kaikesta huolimatta, lähdettiin kuitenkin kurssille sillä asenteella, että otetaan kaikki oppi vastaan mikäli sellaista sieltä tulee ja kyllähän sitä jotain tuli :-) Lähinnä me siellä Martan kans vaan treenattiin ohituksia ja kohtaamisia toisen koiran kanssa - Martta kun ei aina muista kohtaamisissa ettei se toinen koirakamu ole välttämättä neidin ylin ystävä..nyt onneksi nekin alkoi jo hyvään malliin sujua!

Sitten tämän päivän juttuihin. Outoa kirjoittaa näistä asioista vielä tuoreena, kun normaalisti täällä blogissa tuppaa nää kaikki postaukset olemaan jo ainakin viikon vanhoja, kun ne julkaisen. Heh!

Tänään suunnattiin nokkamme kohti Kainastoa, jonne olimme sopineet treffit Tiinan ja koirien kanssa. Tälläkertaa Tiina oli ottanut mukaansa pitkäkarvaisen collietytön Minnin ja sekarotuisen Turren. Minniä Martta ei olekaan nähnyt, mutta Turren kanssa neiti on jo useat leikit sekä painit paininut.

Aluksi mentiin vanhalle pururadalle, jonka hädintuskin erotti sieltä metsän keskeltä. Koirat jo siinä vaiheessa rallitteli ja juoksi niin hurjaa vauhtia, ettei meinattu pysyä Tiinan kanssa edes perässä missä ne menee. Lopulta päästiin peltoaukealle, jossa alkoi jo tassujen tahti hiipua. Energiavarastot olivat siis jo hivenen tyhjentyneet, mutta silti koirilla riitti virtaa painia ja ajaa toisiaan takaa :-D Mä niin rakastan sitä iloa mikä paistaa koirien silmistä, kun ne juoksevat ja riehuvat! Sitä vauhdin hurmaa ja niitä yllättäviä pyörähdyksiä mitä ne tekevät juostessaan niin lujaa kuin jaloistaan pääsevät! Voiko olla ihanempaa näkyä?

Nyt jaloissani nukkuu äärimmäisen väsynyt koiralapsukainen..

Liikettä Niveliin! -luennolla

Bongasin jokin aika sitten täältä netistä Animagin sivuilta ilmoituksen, jossa sai ilmoittaa itsensä ilmaiseen Liikettä Niveliin-luennolle. Ilokseni bongasin sieltä, että luento järjestetään myös täälläpäin  ja heti laitoin ilmoittautumista menemään - jippii, kerrankin täälläkin päin jotain säpinää koiraluennoissa! Ilmoitin itseni lisäksi myös äitini mukaan luennolle, sillä käsittelihän tapahtuman aihe myös kissojen niveliä. Ei mennyt kauaakaan, kun tapahtuma näytti jo olevan täynnä - ihanaa, että täältä Pohjanmaalta löytyy innokkaita luennolle tulijoita!

Tapahtumassa käsiteltiin koiran ja kissan niveliin liittyviä asioita - oli juttua mm. nivelsairauksista, nivelongelmista ja niiden hoitamisesta. Kasaan tähän postaukseen nyt tärkeimmät muistiinpanoni tasan viikko sitten olleesta tapahtumasta ja näihin onkin sitten hyvä palata, mikäli joskus esimerkiksi nivelsairaudet tulee meille ajankohtaiseksi. Toivotaan kuitenkin, että näin ei tule koskaan käymään. Hui!

Luento piti sisällään aika paljon peruskaura-tietoa, mutta itselle moni epävarma asia selkeytyi sekä tuli myös jonkin verran uutta tietoa. Luento kesti noin kaksi tuntia, eli omasta mielestäni juuri sopivan pitkän ajan - asioita kerittiin käymään läpi hyvin, mutta silti ei ollut liian pitkä aika istua paikoillaan.

Luennoitsijana toimi eläinlääkäri Maria Hautala ja Hill'sin ravintoasiantuntija Katariina Vahvelainen.

Kivuliaan koiran oireet
-Ontuu, haluton hyppäämään, haluton lähtemään lenkille, haluton kulkemaan portaissa, peitsaa, liikkuu toispuoleisesti, käy makuulle tai istumaan kesken lenkin, nousee ja menee maahan hankalasti, liikkuu jäykästi, lepuuttelee jotain raajaa seisoessaan
-Seisoo selkä köyryssä, pitää päätään hartioita alempana, vetää häntää jalkojen väliin tai tiukasti kehoa vasten, on kosketusarka
-Muutokset käyttäytymisessä (esim. apaattisuus, agressiivisuus)
-Koira on laumaeläin ja pyrkii tavallisesti peittelemään kipujaan. Kivun oireet voivat olla vaikeita havaita, jos kipu ilmenee vähitellen tai jos kyseessä on krooninen kipu

Kivun tunnistaminen on hoidon ensimmäinen askel!
Suuri osa tuki-ja liikuntaelinten sairauksista ja vammoista liittyy nivelen rakenteeseen ja kasvuongelmiin.

Tavallisimmat tuki-ja liikuntaelinsairaudet
-ristisidevamma
-nivelrikko
-lonkkaniveldysplasia
-polvilumpion sijoiltaan meno
-selkäsairaudet

Tavalliset syyt
-Ikä
*Lemmikin ikääntyessä sen nivelrusto alkaa vähitellen kulua
-Ylipaino
*Ylipaino rasittaa niveliä sekä rustoa ja lisää siten nivelongelmia riskiä
-Onnettomuudet tai vammat
*Ruston vamma saattaa johtaa liikkuvuusongelmiin
-Rotu
*Tietyt rodut ovat alttiimpia liikkuvuusvaivoille
*Riskirotuja ovat muunmuassa labradorinnoutajat, kultaisetnoutajat, saksanpaimenkoirat ja rottweilerit

Ikä, perinnöllisyys ja riskitekijät
-perinnöllisyystekijöihin vaikutetaan jalostuksella
-viralliset lonkka-, selkä- ja kyynärkuvaukset sekä polvitarkastukset jalostuksen apuna
-isokokoisilla ja nopeasti kasvavilla koiraroduilla on suurempi taipumus kasvuhäiriöille, näille riskiroduille tutkimus-ja röntgenkuvaus 4-5kk iässä paljastaa, onko pennulla tulossa kasvuhäiriö
-aikainen tutkimus ja diagnoosi mahdollistavat toimenpiteitä kasvuhäiriön ennaltaehkäisemiseksi

Mikäli epäilet tai havaitset lemmikilläsi ontumaa tai kipua, varaa eläinlääkärille tutkimusaika. Ontuva, kasvava pentu kannattaa tutkituttaa viipymättä. Antamasi esitiedot ovat eläinlääkärille tärkeitä. Kotona otetut videot ovat usein myös hyödyllisiä.

Eläinlääkärin ontumatutkimus
-liikkeiden seuraaminen
-tunnustelu
-röntgenkuvaus
-CT, ultraääni, niveltähystys, MRI
-nivelnestenäyte, verinäytteet

Kasvavan koiran tavallisimmat tuki-ja liikuntaelinsairaudet:
-Lonkkaniveldysplasia
*lonkkanivelen kehityshäiriö
*perinnöllinen lonkkanivelen löysyys
*isokokoiset ja nopeasti kasvavat koirarodut
*kipuoireet 3-12kk iässä - liikkumisvaikeudet, ontuminen, jänishyppely

Hoito
*kirurgiset hoitovaihtoehdot
*kipuoireiden myöhäinen ilmentyminen ja havaitseminen rajoittaa leikkausvaihtoehtoja
*aikainen (ikä < 5kk) tutkiminen ja kuvaaminen mahdollistaa kehittymässä olevan lonkkaniveldysplasian ennaltaehkäisevän hoidon

-Kyynärnivelen kasvuhäiriöt
*ED= elbow dysplasia
*isoilla ja jättikokoisilla koiraroduilla
*kasvuhäiriöllä eri muotoja: osteokondroosi, kyynärluun varislisäkkeen murtuma, kiinnittymätön kyynärpään uloke ja kyynärnivelen inkongruenssi (=nivelpintojen epäyhdenmukaisuus)
*oireet ilmenevät 4-7kk iässä
*diagnoosi: röntgen, CT, tähystys
*aikainen todentaminen ja leikkaus antavat parhaan ennusteen

-Osteokondroosi
*luun ja nivelruston kasvu-ja kehityshäiriö
*voi esiintyä useassa nivelessä samaan aikaan
*nopeasti kasvavilla isoilla koiraroduilla, uroksilla enemmän
*olka, kyynär, polvi ja kinner ovat tavallisimmat paikat, voi olla myös selkänikamissa
*kirurginen vs konservatiinen hoito

-Polven ristisiderepeämä
*ristisidevamma on tavallisin koirilla esiintyvä ortopedinen vamma
*tavallinen monella rodulla sekä isoilla että pienillä koirilla
*repeäminen liittyy yleensä nivelsiteen rappeutumiseen
*altistavia tekijöitä ovat: suora polven kulma, jyrkkä sääriluun ylätasanteen kulma, alikehittynyt sääriluunkyhmy, samanaikainen osteokondroosi, ympäröivien rakenteiden riittämätön tuki

Hoito:
*kirurginen, joka on suositeltavaa aina
*vaihtoehtoina niveltä ulkopuolelta kiristävä leikkausmenetelmä, osteomonotomia-leikkaukset (TTA, TPLO, TWO, TTO)
*toipuminen 4-6kk, tukena fysioterapia sekä lääkitys
*hoitoennuste on hyvä-kohtalainen
*polvinivelrikko aina seurauksena
*ristisiteen korjaus ns.lankamenetelmällä (sopii alle 10kg pienille ja kotikoirille) ja TTA-menetelmä (sopii isoille roduille tai käyttökoirille)

-Nivelrikko
*1/5 aikuisesta koirasta kärsii nivelrikosta
*oireena heikentynyt elämänlaatu
*nivelrikon taustalla voi olla kasvuhäiriöt, nivelten huono rakenne ja virheellinen painorasitus, ylipaino, vammat, infektiot, immunologiset sairaudet
*nivelrikko on etenevä sairaus, joka usein vaatii jatkuvaa lääkitystä
*nivelrikko on sairautena hyvin yleinen, sitä ei voi parantaa, mutta oireita voi hyvällä hoidolla ja lääkityksellä lievittää
*hyvä verrata - hyvä painoisena koiralla tapahtuu muutoksia nivelessä 12-vuotiaana, ylipainoisena jo 6-vuotiaana
*ylipaino altistaa nivelrikolle - nivelrikko altistaa ylipainolle
*hoitomuotoja kannattaa yhdistää!

Hoito
*painonhallinta
*liikunta
*kirurgia
*lääkkeet (tulehduskipulääkkeet, Cartrophen, gabapentiini, kortisoni, amantidiini)
*ravinnelisät (Omega-3, rasvahapot, glukosamiini, kondroitiinisulfaatti, hyaluronihappo)
*nivelrikkoruuilla (esim. Hill's J/D) on kaksi vaikutusta: ruston rappeutumisen hillitseminen sekä tulehdusta sekä kipua hillitsevä vaikutus
*fysikaaliset hoidot (fysioterapia, kuntoutus, laser ja akupunktio)
*tulossa kantasolu-hoito ja Iras-hoito

-Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio
*eläinlääkäri toteaa polvilumpiota kokeilemalla
*luokat 1-4, todetaan virallisesti polvitarkastus
1. asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa
2. ja 3. asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia (esim. pomputtaa jalkaa)
4. asteen luksaatioissa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan
*tyypillinen potilas on takajalkaa pomputtava
*patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu polvitutkimustulos välttämättä ole lopullinen

Paljon asiaa ja ymmärrettävää, mutta loppujenlopuksi ei onneksi mitään ydinfysiikkaa. Asiat voisi tietysti ymmärtää huomattavasti helpommin, jos asia olisi ajankohtainen, mutta en kyllä kenellekään sellaista tilannetta ikinä toivo. Oman koiran sairastaminen, kun ei koskaan ole millääntapaa mukava asia. Ottaisin niin mielelläni itselleni terveen koiran jos se olisi mahdollista, mutta kun se ei ole - koskaan kun ei voi ikinä tietää mitä tuleman pitää, vaikka kuinka olisi hyvät pohjat pennulla terveyden kannalta. Siispä vastuullisena koiranomistajana on hyvä ottaa jo etukäteen selvää terveydellisistä asioista ja valmistautua näihin kurjempiinkin asioihin. Tieto tietenkin lisää tuskaa, mutta itse ainakin mieluusti tiedän ja tunnistan oireita kuin olen täysin tietämätön. En haluaisi, että koirani koskaan tulisi kärsimään kivuista oman tietämättömyyteni takia. Niinkuin ei tosin varmaan kukaan muukaan..

Kiitos Animagi ja Hill's! Materiaali koottu muistiinpanoista, esitteistä ja diaesityksestä.

Tutustumassa Niinistöön

Hei vain ja aivan loistavaa sunnuntaita jokaiselle! Mä tuossa jo viikolla ihailin meidän lukijamääräämme. Teitä on jo Bloggerin kautta huikeet 427 ja Blogvinin kautta 62 lukijaa. On aina niin ihanaa nähdä kuinka lukijamäärämme senkun kasvaa kasvamistaan - en enää osaa olla kuin äärimmäisen kiitollinen teistä jokaisesta. Ihan huippua, että meidän jutut ylipäätään kiinnostaa näin monia ja sitä, että sieltä ruudun takaa löytyy niin ahkeria seuraajia, jotka aktiivisesti kommentoi meidän juttuja. Se jos mikä kasvattaa motivaatiota blogin pitämiseen! Yksi asia, mitä jaksan varmaan vuodesta toiseen ihmetellä on se, että kuinka tälläisen pienen kaupungin kolme koiraa ovat voineet saavuttaa ylipäätään näin suuren suosion täällä blogimaailmassa...hullua, mutta samalla myöskin ihan parasta! Tämän voisi kaiken sanomiseni voisi kiteyttää yhteen sanaan - kiitos.

Ja ettei menisi tämä postaus ihan lepertelyksi, niin lähdimme eilen Seinäjoki KV:n jälkeen koirien kanssa lenkille. Mulla oli tarkoituksena kuvata parit kuvat yhteen kouluprojektiin pitkospuilta, mutta voitte arvata löydettiinkö me tuolta loppujenlopuksi pitkospuita? No ei löydetty! Kaikeksi onneksi oli kuitenkin kiva tutustua ihan uuteen maastoon ja ainakin nautimme täysin siemauksin tästä ihanasta syksyisestä päivästä. Koko lauma oli tietenkin messissä ja neidit saivatkin kirmata hulluna ympäri metsiä ja soita vapaasti temmeltäen. Syksyinen ilma oli saanut muutkin ihmiset liikkeelle ja koirat saivatkin superhyvät treenit luoksetulossa. Ja tietty koirat keräsivät kivasti rapsutuksia, kun ihmiset halusivat noita karvakäpäliä tervehtiä :-)

En jaksanut rehata sekä kameraa että videokameraa, joten tässä videokooste reissusta. Mitäs tykkäätte välillä tälläisistä postauksista, joissa ei aina ole vain pelkkiä kuvia? Hyvä vai huono juttu? :) Nyt jos koskaan kannattaa vaikuttaa, sillä mun videoiden kuvausinto on oikeesti aika huipussaan ja ois kiva tietää mitä te näistä siellä ruudun takana tykkäätte!

PS. Ovelia-heijastinolkavyön arvonnan voitti nimimerkki Vilpo. Laitan sinulle sähköpostia tulemaan tämän illan aikana. Kiitos kaikille osallistujille ja paljon onnea voittajalle! 

Voi apua. Se on nyt ohi.

Kuten olette varmaan täältä blogista jo lukeneetkin, niin meillä oli tänään vuorossa ekat viralliset näyttelyt. Kaikkein eniten jännitystä aiheutti se, että näyttelyt oli sekä mulle että koiralle ihan ihkaekat! Mä oon kyllä paljon näyttelyissä rampannut ja joskus ihan pikkuisena ollut muistaakseni kehässäkin, mutta muuten oon jättänyt ihan suosiolla näyttelytouhut muille.

Tänään startattiin aamulla kohti Seinäjokea. Paikalle päästyämme nähtiin jo ekat tutut parkkipaikalla ja saatiin heiltä tsempit kehään! Ostin heti sisäänpäästyäni näyttelyluettelon, josta rupesin bongailemaan tuttuja koiria omistajineen! Luettolossa olikin nopealla vilkaisulla monia tuttuja koirakoita :) Lisäksi kävin hallissa olevista kojuilta ostamassa parit koirakamppeet - shampoota, luita, näyttelykansiota ja sun muuta sellaista. Ostokset jäi ihme kyllä pieniksi, kerrankin osasin pitää näppini erossa kaikesta koirakamasta!

Sitten mentiin asettumaan oman kehämme laidalle. Oltiin ekoja beusseja paikalla ja pian muitakin samanrotuisia alkoi valua paikanpäälle. Näyttelyyn oli ilmottautunut myös Martan emä, veli ja puoliveli - saimme siis nähdä tuttujakin beusseja menossa mukana. Lisäksi viimeviikolla Äänekoskella mätsäreissä bongaamamme beussilapsukainen oli myös tullut osallistumaan näyttelyyn, hän tosin vielä pääsi pentuluokkaan. Martta vain hengaili ja makaili paikanpäällä, mutta tuttujen koirien tullessa paikalle, niin veti tietty parit pikkupainit veljensä kanssa. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että kuinka rennosti ja stressaamatta neiti osas olla!

Seurasin siinä sitten beussien menoa kehässä ja pian olikin sitten meidän vuoro. Sinne niin kehään ja voitte arvata, että jännittikö mua? Jännitys aiheutti mulle sen, että korjasin kehän alussa näyttelyhihnaa pari kertaa päämäärättömästi, mutta onneksi jännitys kaikkosi yllättävän nopeasti. Onneksi Martta on maailman paras koira eikä reagoi juurikaan näihin mun tunnetiloihin, ainakaan negatiivisesti. Siispä neiti meni kehässä ihan superhyvin! Tuomari juoksutti ensin meidät junioriluokan nartut yhdessä ja sitten siirtyi yksilöarvostelemaan koirat. Yksilöarvostelussa ensin juoksutti kehän ympäri ja nurkkaan edestakaisin (jossa muuten Martta rupesi hieman peitsaamaan, kun kehä niin pieni ettei paljon pystynyt juoksemaan kunnolla, kun tuli jo reuna vastaan) sekä seisotti. Seisoessa kävi monta kertaa katsomassa ja tutkimassa neitiä. Saankin olla vähän ylpeä neidistä, sillä Martta oli oman luokkansa ainut joka ei väistänyt käsittelyä eikä hampaiden näyttämistä? En siis ole turhaan käskenyt laajaa ystäväpiiriäni käsittelemään tuota koiraa. Se vaan heilutteli häntäänsä, kun tuomari tuli moikkaamaan. Jee!! :-) 

Tuomarina meillä toimi Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowska, Puolasta. Oikein mukava maku jäi tuomarista käteen - oli sutjakka toimimaan, mutta silti tarkka työssään. Tuomarilta tuli muuten lopuksi oikein vielä kehuja siitä, kuinka söpö koira Martta on. Sen katse on kuulemma niin kaunis ja luottavainen. Mutta, niinhän se kyllä onkin♥

Martan arvostelu meni näin:
"Very feminine, but still in growing period, needs more time. Nice feminine head. Good neck and topline. Forechest should be stronger. Good front. Excellent long ribcage. In movement the topline is little bit soft"

Tuloksena siis JUN EH2. Ei siis yhtään huonosti meidän kummankin ekaksi näyttelyksi :-)

Kuten ehkä arvaatte, niin olen itse päivän saldoon äärimmäisen tyytyväinen. Arvostelu oli oikein Martan näköinen ja kehässä meidän meno meni omasta mielestäni ainakin oikein mainiosti. Muutenkin hallissa neiti vain hengas ja kulki nätisti mun vierellä - niin helppo koira kuskata missä vain mukana, kun alkaa osata jo käyttäytyä fiksun koiran lailla :-) Lisäksi kisakynnykseni aleni ehkä himpun verran - seuraava kisa tai näyttely ei toivottavasti enää jännitä näin kamalasti..:-D

Kehäkettuilemassa Äänekoskella

Ettei aika kävisi vain täällä mökilläkään tylsäksi, niin käänsin auton nokan kohti Äänekoskea lauantaina aamupäivällä. Jätin villakoirat mökille hengailemaan ja viettämään kivaa aamupäivää kahdestaan, joten lähdettiin matkaan siis vain Martan kanssa. Täältä meidän mökiltä oli Äänekoskelle melkein 1,5h matka, mutta se sujui onneksi rattoisasti radiota kuunnellen. Ja Martta tietysti nukkua kuorsasi takakontissa..

Mätsäri järjestettiin S-Marketin kattotasanteella ja kattotasannetta ajaessa ylös mä heti jo bongasin Martan rotutoverin. Mukana menossa oli myös 8kk beauceron-lapsonen, jonka kanssa Martta sai painia tapahtuman päätteeksi. Kiva nähdä välillä tämänkin rotuisia mukana eri tapahtumissa, kun meilläpäin beusseja missään ihmisten ilmoilla harvoin näkee - tiedän kyllä, että niitäkin täälläpäin asustaa :-D

Pentuja oli ilmoitettu tapahtumaan reippaat 40koiraa, eli mukavasti oli eksynyt koiralapsosia harjoittelemaan kehässä käyttäytymistä. Omaa vuoroamme odotellessa näin heti, että Martalla oli hyvä moodi päällä tekemisessä ja se kuunteli mua koko ajan tarkasti. Ei yhtään hötkyillyt muiden koirien perään ja makoili nätisti jaloissani. Pari ihmistä kävi moikkaamassa meitä ja kysymässä, että "mikäs rotuja tässä oikein on?" tai että "onko tää rottweilerin pentu?" saaden vastauksekseen, että "Puhdasrotuinen tämä kyllä on, beauceron rodultaan. Ei näitä montaa yleensä missään ikinä oikein ole" :-D Yksi ihminen tämän kyllä tunnisti tuollakin oikeanrotuiseksi ja kertoi itsekin haaveilleensa tästä rodusta. Ja Martta kertoi beussin olevan aivan ihana rotu pusuttelemalla häntä ihan hulluna! :-D

Kehässä meitä vastassa oli hivenen Marttaa nuorempi irlanninsusikoira. Juostiin pari kertaa yhdessä ympäri, tuomari tutki tarkkaan katsoen samalla koirien hampaat, juoksutti edestakaisin sekä lopuksi vielä seisotti meidät. Ja niin vain - saatiin punainen nauha! Siinä sitten vielä hetken oltiin ja rupateltiin erään paikallisen koiraihmisen kanssa mukavia. Oli kiva kuulla hänen kokemuksiaan ja juttuja koiramaailmasta sekä huomata kuinka paljon yhdistäviä tekijöitä meillä kummallakin on elämässä :-) Sitten olikin meidän punaisen nauhan saaneiden vuoro. Koiria oli kehässä paljon ja tuomari jaottelikin meidät sitten kahteen osaan juoksemaan. Juoksemista, seisomista ja tuomarin tutkimista. Tuomari tuli ensimmäisenä meidän luokse ja totes, että ei epäilystäkään etteikö me oltaisi jatkossa! Olin aivan fiiliksissä, että "vau, siistiä, jee!", kun en tosiaankaan tiennyt kuinka muiden koirat kehässä meni, kun keskityin vain meidän omaan juttuumme. Siitä sitten tuomari vielä juoksutteli kaikki pari kertaa ympäri ja laittoi meidät loput viisi parivaljakkoa paremmuusjärjestykseen. Meitä ja yhtä toista parivaljakkoa tuomari mietti pitkään, mutta lopulta päätyi sijoittamaan toisen parivaljakon luokan voittajaksi. Olimme siis punaisten pentujen PUN2,  ihan supermahtavaa♥ Näillä mielin on hyvä lähteä ensi viikonlopun Seinäjoki KV:seen :-) Ei jännitäkään ehkä niin paljoa, kun takana oli näin hyvät treenit tuolla sekä viimeviikolla kaksissa näyttelytreeneissä meni niin mainiosti.

Mätsärin jälkeen lähdettiin vielä yllämainitun ihanan koiraihmisen kanssa kattotasanteen reunaan, josta lähti hissi alakertaan. Alakerrassa käveltiin käytävää pitkin kahvilan sekä kaupan ohi Mustiin & Mirriin. Siellä vastassa meitä oli aivan yliherttainen myyjä, joka rapsutteli ja kehui Marttaa. Lisäksi eräs asiakas tuli toteamaan, että "ompas nätti neiti, minunkin tuttuni kasvattaa näitä beusseja täällä Varkaudessa" :-) Herätettiin siis mukavasti huomiota Martan kanssa! Valittiin sitten Martan kanssa herkkuhyllystä kolme luuta jokaiselle nenänpäälle - yksi Hertalle, yksi Martalle ja yksi Kertulle. Selvä tasajako! Luut upposivatkin alta aikayksikön alas, kun päästiin mökille takaisin. 

Ja ainiin, täytyy vielä mainita, että Martta meni ihan älyttömän hienosti tuolla jokapaikassa - otti kontaktia, kulki vierellä ja heilutteli vain häntäänsä. Ei edes hissi tai rampilla kulkeminen pelottanut neitiä lainkaan. Vautsivau! Jeejee! Näihin tunnelmiin on varmaan hyvä lopettaa tää postaus :P Nyt me lähdetäänkin tuonne lähimetsään viemään koirilta loput energiat pois ja sitten onkin kotimatkan aika..

Kaikista kuvista kiitos kuuluu Paula Kinnuselle, joka ystävällisyyttään räpsi meistä kivoja kuvia♥

Koirapuisto tutuksi!

Oltiin tässä yks päivä tälläviikolla Hertan ja Martan kanssa ystävälläni kylässä isossa kerrostalossa. Kerttu jäi tälläkertaa kotiin reissulta ja sai nauttia isosta possunkorvasta sekä rauhasta kotosalla muutaman tunnin ajan :-) Muutenkin neiti on ollut aina reissussa mukana, kun on ollut muutkin koirat - mun mielestä välillä on hyvä tottua yksinoloon ihan vain pelkästään yksikseen, eikä aina olla Hertan kanssa kahden. Hyvinhän se tietysti tälläkinkertaa sujui eli kyllä tuohon neitiin voi aina näköjään luottaa, tälläisissäkin asioissa.

Pakkasin Hertan ja Martan autoon ja lähdettiin kohti keskustaa. Parkkeerasin auton kadun sivuun ja neidit huomasivatkin jo samassa, että mihin oltiin tultu - hännät nimittäin heiluivat jo meinaan siihen tahtiin! Päästiin hissille ja kummatkin meni sisään aivan kuin olisivat menneet hissiin aina. Ei siis ollenkaan mitään arkuutta Martallakaan, vaikka onkin ollut elämänsä aikana hississä ehkä kerran tai pari. Rapussa muutenkin käyttäytyivät hienosti ja kulkivat hihna löysällä asunnolle asti.

Kyläreissulla koirat vain hengailivat ja keräsivät rapsutuksia. Martta lähinnä vain nukkui mun jaloissa sohvan ääressä, mutta Hertta tutki tarkkaan jokapaikan. Tutkimisen jälkeen Hertta painui nojatuolille nukkumaan eikä väräyttänyt silmäänsäkään ennenkuin oltiin tekemässä lähtöä. Kumpaakaan koiraa ei rapun äänet, ovikello tai parvekkeen takaa tulevat auton äänet hetkauttaneet. Voin siis jo hyvillä mielin katsoa tulevaisuuteen tämän suhteen, jos joskus vielä "joudutaan" kerrostaloon asumaan. En usko sen nimittäin olevan ainakaan koirille kovin suuri muutos, kun nytkään ei mitään kukaan tuumannut vaikka ollaan kerrostalossa useasti vierailtu ja oltu :-)

Päätin sitten vielä meidän kyläreissun jälkeen lähteä käymään koirien kanssa Kurikan koirapuistossa. Tyttöset olivat innoissaan, kun pääsivät riehumaan vapaana ja leikkimään keskenään. On niin hauska nähdä kuinka hyvin Martalla ja Hertalla synkkaa keskenään - silloin, kun Kerttu ei oo paikalla niin Hertta malttaa leikkiä muidenkin kuin Kertun kanssa :-D Neidit juoksivat kilpaa ja hakivat palloa yhdessä sekä "painivat" tietenkin keskenään. Painiminen on siis sitä, että Martta menee maahan makaamaan ja Hertta tulee siihen luokse. Sitten neidit leikkivät keskenään ja pussailevat toisiaan. On ihanaa nähdä kuinka Martta isona koirana osaa olla nätisti pienempienkin koirien kanssa!

Me ollaan nyt koirapuistoilu aina sillointällöin. Käydessäni vanhemmillani Kurikassa tulee tuolla yleensä pyörähdettyä, Kurikan kaupunki kun on luonut koirille niin valtavan hienon puiston. Puistossa on oma aitaus sekä pienille että isoille koirille. Koirapuistossa on koirien tassunpohjille mieluisa hiekkapohja. Ainut miinut puistossa on se, että se on oikeastaan vain hiekkakenttä. Minusta koirapuistossa ois ihanaa, jos siellä olisi esimerkiksi paksuja puunrunkoja ja se olisi vaikka luotu metsäpohjalle :-) Jonkinverran tulee käytyä myös Seinäjoen eri koirapuistossa - siellä itseasiassa onkin yksi koirapuisto luotu kokonaan metsäpohjalle. Se tuo mukavasti viihtyisyyttä puistoon ja koiratkin nauttivat puolukkavarvikossa juoksemisesta.

Koirapuistoilu ei oo oikein koskaan ollut meille "se juttu", mutta joskus on kiva nähdä uusiakin koirapersoonia ja omistajia - missäs muuallakaan niitä voisi paremmin nähdä kuin koirapuistossa? Me mielummin kulutetaan aikaa metsässä, poluilla, pelloilla ja erilaisissa maastoissa kuin tuolla vähän tylsässä koirapuistossa. Meillä kun neidit pysyvät vapaana melkein missä vain, niin ei ole senkään suhteen huolta. Lisäksi tykkään ja nautin siitä, että saan kulkea itsekin lenkillä näiden kanssa :-) 

Meidän koirista koirapuistossa oikeastaan ainoastaan juoksee ja peuhaa vain Martta. Martta tykkääkin juoksemisen lisäksi hakea palloa, jopa ihan kyllästymiseen saakka. Mä jo viime kerralla kirosin mielessäni, kun kuvasin koiria puistossa - yhtäkkiä joku työntää kameran linssiin kuolaisen ja hiekkaisen pallon. Kukas muukaan tämä "joku" oli muutakuin Martta itse! No, kuvaa siinä sitten..
Villaneidit tykkäävät enemmän haistella ja mennä ympäriinsä hissukseen. Jos on muita koirakavereita tai Martta innostuu leikittämään villakoiria, niin sitten kyllä juoksevat vinhaa vauhtia ympäri puistoa. Hertta välillä saa hepuleita tuosta suhteellisen pehmeästä hiekasta ja painelee menemään. On ne vaan niin erilaisia koirapersoonia :P

Ootteko te lukijat enemmän koirapuistoihmisiä kuin metsäihmisiä? Entä koiranne - liikkuko ne mieluiten missä? Ovatko ne samanlaisia haahuilijoita hajujen perässä koirapuistossa kuin meidän villakoirat? Vai kenties samanlaisia leikkijöitä ja peuhaajia kuin Martta?

Viime möksäilyreissu kokonaisuudessaan

Ja niin vain taas venähti tämänkin postauksen julkaiseminen! Mä tuossa jo naureskelinkin mökkireissun aikaan, että kato vaan, niin varmaan menee tämän postauksen julkaiseminen lähelle seuraavaa mökkireissua. No eipä kauas heittänyt, sillä lähetään käymään nyt tulevana viikonloppuna mökillä :-) Kesän mökkireissu oli kyllä tarpeen, sillä sain omat akut ladattua tuon parin päivän aikana ihan täyteen. Aloin jo olla uuvuksissa kaikenmaailman työreissujen, treenien, koulujuttujen ja ylipäätään kaiken suhteen, joten oli pakko päästä pienelle lomalla. Parasta oli, kun Martta oppi noiden päivien aikana veden salat oikein kunnolla, vaikka vielä(kin) neidillä on pieni epäilys itse uimista kohtaan. Perässä ja pienellä avustuksella tulee jo kyllä tosi näppärästi uimaan asti, mutta kahlailee ja nauttii vedestä mielummin itsekseen. Neiti suorastaan nykyään jopa syöksyy veteen kahlailemaan!

Meidän matkustaminen mökille kestää yleensä noin 4,5h, joskus vähän enemmänkin kun pysähdytään matkalla useammin. Koirat onneksi jaksavat matkustaa pitkiäkin matkoja - ainoastaan Kertulla on välillä vähän stressiä matkustamisesta. Pientä kitinää ja vinkumista on alkumatkasta, mutta loppumatka sujuu onneksi aina muittamutkitta. Koko laumasta (yllättävää kyllä!) Martta on se hiljaisin matkustaja ja välillä sen jopa unohtaa takakonttiin. On noloa myöntää, mutta mulla on pari kertaa käynyt niin, että kun olen päässyt kotiin sisälle asti, niin muistan jonkun puuttuvan - ja eikun takaisin autoon hakemaan Martta!

Tää meidän mökki on kyllä ihan huippu paikka täyttää kenen tahansa akkuja. Mökki on tunnelmaltaan niin kotoisa ja kaikki omat lapsuuskesät tulevat joka kerta vahvasti mieleeni, kun tänne pääsee touhuamaan. Koirat saavat viipottaa vapaana koko ajan ja ranta on todella matala sekä turvallinen - voiko parempaa lomailupaikkaa maailmassa edes olla? Mä itse asuisin tuolla mökillä aina jos saisin, mutta työt, koulu ja muut menot on täällä kotipuolessa eikä tuonne matkustaminenkaan pitkän matkan takia ole mahdollista ihan joka viikonloppu.

Koirat juoksivat koko loman ajan melkein koko ajan vapaana. Martta vedessä ja villakoirat maalla. Martta juoksi varmaan ainakin kymmenen kilometriä tuolla vedessä vesilelun ja tennispallon perässä. Huomattiin muuten, että tennispallotkin kelluu.. tai itseasiassa Martta huomas, kun otti ahneuksissaan pallonkin veteen joukkoon! Vitsit on niin ihanaa nähdä kuinka koiratkin nauttii tuolla mökillä ihan täysin rinnoin♥ Siinä nauttii jo omistaja pelkästä siitä suuresta ilosta!

Mökillä oleilimme ulkosalla paljon ja uimme vieressä olevassa järvessä. Kesän ainoat kunnon helteet sattuivat juuri tuolle lomallemme eli kerrankin meillä oli oikeasti hyvä tuuri! Lisäksi lenkkeilimme lähimaastossa, keräsimme mustikoita ja teimme niitä ns. "mökkihommia" :-)

Välillä mietin mikä apinalauma mulla olikaan matkassa, kun terassilla istuskellessamme iltaa sai koirat rähäkän aikaan mustikoista. Noi on ihan superkiihkeitä mustikansyöjiä ja näköjään tää lomalla olo sai aivot kiehumaan yli ja oli aika pistää järjestykseen muut kilpailijat. Mun on vaan puututtava näihin tälläisiin tapauksiin sekunnissa, ettei pääse tapahtumaan mitään suurempaa - kokoero kun Martalla ja villoilla on niin suuri. Tää oli yksiä niitä harvoja tappeluita mitä nää on nyt tän 11kuukauden aikana laittaneet pystyyn, niin hyvin näille näille on onneksi ollut arvojärjestys selvää. Nyt vaan kun Martta on kunnon teini, niin saattaapi kyseenalaistaa arvojärjestystä vielä muutamaan (sataan...) kertaan. Pitää vaan omistajana olla tarkkana kuin porkkana - onneksi näistä kukaan ei kuitenkaan oo mikään kiihkeä tappelija, vaan kaikki on pikemminkin lupsakoita laumanjäseniä! Tai mitä nyt Kertulla on vähän temperamenttia joskus vähän liikaa, mutta muuten..

Tälläkertaa mökkireissu sujui ilman haavereita - ei siis saatu yhtäkään kannuskynttä repeämään tai mitään muutakaan ylimääräistä..:-D Villakoirat on ollut jo pitkän aikaa ihan hulluina siileihin ja neidit bongasivatkin mökin reunalta sellaisen sunnuntai-iltana. Tarkimmat voivatkin kuulla videolta pari haukuntaa, kun villat ovta bonganneet mökin rappujen alta siilin. Kyllä nousi Kertulta silloin suuri meteli, kun siili ei lähtenytkään karkuun, niinkuin meidän kotopihassa asustava siili usein tekee. Neidit siis tykkäävät seurata kauempaa kotipihan siiliä ja katsella mihin se tallustelee..näin siis tälläkin kertaa!

Mä otin lomani aikana muutamia hajanaisia videonpätkiä ja nyt kokosin niistä tälläisen "tunnelmapala"-videon. En tiedä yhtään tykkäättekö katsella videoitakin, mutta oon ite jotenkin innostunut näistä uuden tietokoneeni myötä - sillä, kun on niin näppärä koota ja tehdä erilaisia videoita :-)

 
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - eilen starttas meidän syksyinen mökkireissu! Ihanaa päästä taas tänne luonnonrauhaan touhuamaan. Toivottavasti tästä reissusta tulee yhtä antoisa ja hyvä♥

Miten pukeutua koiranäyttelyihin?

Minun sekä myöskin Martan ekat koiranäyttelyt lähestyy lähestymistään! Joskus nuorena on tullut kehässä pyörähdettyä, mutta muuten olen sieltä visusti pysytellyt poissa. No miksi? Yhtenä syynä voisi mainita sen, että kisaaminen (oli se sitten kisaamista itseä vastaan tai kisaamista yhteistyössä koiran kanssa) ei ole koskaan olleet lähellä sydäntä. Mua jännittää siis ihan valtavasti koko homma! Ja ylipäätään kaikki kisaamiseen liittyvä, joten sen takia yritetäänkin lievittää tätä jänskäämistä kaikenmaailman nakkiluokka-kisaamisilla sun muilla :-D pohjalta on hyvä lähteä, vai miten se nyt meni?

Nyt kuitenkin rohkaistun ja ilmoitin meidät Seinäjoki KV:seen. Meidän vuoro on lauantaina ja beusseja siellä on huikeat kymmenen kappaletta, kun yleensä niitä täälläpäin näyttelyissä on ehkä yksi tai kaksi. Näyttelyyn on tulossa myös yksi Martan veljistä ja Martan äiti. Tänään loksahtikin sähköpostiin numerolaput ja muu näyttelyinfo. Joku mun kavereista tai äiti onneksi varmaan lähtee mukaan tsemppaamaan, eli ei tarvitse ihan yksin tuolla haahuilla ja sekoilla. Ja Martan kasvattajahan siellä tietysti myös on. Tai onhan mulla sekoilukaveri mukana, kun mulla on Martta messissä..:-D

Mä oon tässä aikani kuluksi vähän pohtinut pukeutumistani koiranäyttelyihin. Koiranäyttelyitä kiertäneenä olen huomannut, että ihmisiltä löytyy monenmoisia vaatteita - osa tykkää pukeutua hameeseen, kun taas osa housuihin. Osa suosii bleiseriä, kun taas osa tykkää villaneuleesta. Kuten meitä ihmisiäkin, niin makuja on monia. Omasta mielestäni kamalimpia asuja ovat ne, jossa vilkkuu jotain "ylimääräistä". Musta koiranäyttelyt on viimeinen paikka, missä tuommoista pitäisi olla - pukeutukaamme siis vaikkapa niihin poolopaitoihin ja korkeavyötäröisiin housuihin. Eipä ainakaan vilkkuisi turhia!

Vaatteita etsiessä ja valitessa itselle ensimmäisenä mielessä ovat vaatteiden käytännöllisyys ja siisteys. En halua valita sellaisia vaatteita, missä en itse viihdy. Oma viihtyvyys kun heijastuu ainakin itsellä omaan mielialaan - jos viihdyn vaatteissa, tunnen itseni ihan erilaiseksi kuin silloin kun en viihdy. Oma mieliala kun heijastuu tässä tapauksessa myös siihen hihnan päässä olevaan otukseen. Eli vaatteiden valitseminen on oikeasti tärkeää! Vaatteiden tulisi olla sellaisia, joissa on helppo kyykkiä ja juosta ilman, että ne ratkeavat tai mitään ylimääräistä vilkkuu.

Lähdin liikkeelle siitä, että minkäväriset vaatteet haluan. Koiran ollessa musta olisi hyvä olla jotain erottuvaa matkassa. Vaihtoehtoisesti myös kuviollinen voisi olla hyvä vaihtoehto. Vinkkinä minulle on sanottu, että koira kuin koira olisi hyvä esittää jossain muussavärissä kuin mitä koira itse on. Jopa vaatteiden väreillä leikittely voi olla joskus hyvä veto! Ei kannata kuitenkaan valita liian silmiinpistävää väriä, sillä se saattaa haitata tuomarin työskentelyä. Asun valitseminen lähti itsellä liikkeelle siitä, kun bongasin vaatekaupassa tuon 1. valkomusta-kuvioisen bleiserin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja samantien tiesin, että tuossa se on - tuleva näyttelybleiserini! Ostoskoriin lähti tuo sitten samantien ja siitä lähti sitten loppuasu pikkuhiljaa rakentumaan.

Housuiksi minulla valikoitui tietysti nuo mun 2. mustat luottofarkut. Ne joustaa hyvin, vaikkakin alkavat olla jo elämänsä lopussa. Pysyvät kyllä toivottavasti vielä tuonne näyttelyyn asti ehjänä...En tiedä tosin uppooko koira noihin farkkuihin liikaa, eli pitääköhän sitä vaihtaa vielä housujen väriä.. Paidaksi valikoitui normaali löysä 3. musta toppi. Tässä asussa 4. koru ja 5. kello on ehkä vähän turhaa hifistelyä. Mä vaan tykkään usein koota asuni loppuun asti ja nämä ovat mukavia päällä eivätkä turhaan heilu matkassa. Kengät tuotti tuskaa ja niitä mietin pitkään. Kenkien kun pitäisi pysyä juostessa jalassa ja siksi parit ballerinat lukeutuivat heti pois listalta. Jalassa pysyvyyden lisäksi kenkien ei saisi puristaa, hangata,, lonksua eikä niissä saisi olla liian paljon korkoa. Testailin kotona paria siistiä tennaria ja sitten näitä Vagabondin ballerinoja - lopulta asuuni valikoitui kuitenkin nuo 6. Vagabondin ballerinat. Ne ihme kyllä ballerinoina pysyvät tosi hyvin jaloissa!

Katsotaan miten käy - asu saattaa kyllä muuttua vielä moneen otteeseen, mutta näillä suunnitelmilla mennään ainakin toistaiseksi! Joskus tämä etukäteen suunnittelu ja miettiminen voi olla hyödyksikin, sillä silloin harvemmin tulee sitä viimehetken vaatekriisiä. Ainakaan niin pahana, kun voisi ehkä tulla :-D heh! Toki ei pidä kai mennä koskaan vannomaan mitään..
(Jos haluatte lukea kattavan ja oikeasti mielenkiintoisen postauksen näyttelypukeutumisesta, niin suunnatkaa katseenne tänne! )

Ovelasti piilotettu Ovelia!

Saatiin mahdollisuus aloittaa yhteistyö ihanien Ovelia-heijastinolkavöiden kanssa. Me ollaan ihasteltu näitä jo Facebookin puolella monesti, joten voitte arvata kuinka innoissamme olemme tästä mahdollisuudesta - voin kertoa, että ihan tositosi innoissamme!

Paasattiin täällä blogin puolella jokin aika sitten koirien näkyvyydestä, joten tämä heijastinolkavyö-postaus sopii mainiosti jatkoksi tähän aiheeseen. Moni kertoi tuon postauksen kommenteissa oman näkyvyyden olevan lähes olematon verrattuna koiraan, joten tämä tulee varmasti monelle iloisena ja ehkä uutenakin juttuna. En tiedä onko heijastimien käytössä kyseessä se, että on noloa käyttää heijastinliiviä vai se, että se vain unohtuu sinne kotiin jostainsyystä.

Nyt voin rehellisesti esitellä tuotteen, jota kehtaa käyttää nuoremmatkin - tää on oikeesti tosi siisti ja veikee tuote! Mulle työpaikalla lapset totesikin tässä jokin aika sitten, että on noloa käyttää heijastimia ja voitte arvata mitä tein - lapset saivat valistuksen ja aika moni lapsista lähti kotiin ihan eri mielellä heijastimien suhteen. Kannatti siis avata suunsa ja kampanjoida heijastimien puolesta :-) Monille tuntuu olevan vaikeaa pukea heijastinliivi sen takia päälle, kun ei kaveritkaan käytä sitä ja jos itse sattuisi käyttämään, niin saattaisi kuulla siitä kaverilta jotain kommentti..

Heijastinolkavyö on joka suuntaan näkyvä ja nuorekas vaihtoehto heijastinliiville. Helposti säädettävän koon ansiosta se sopii monen kokoiselle käyttäjälle - niin naisille kuin miehillekin. Se sopii hienosti niin sporttiseen lookkiin kuin hieman tyylikkäämpäänkin asuun. Suuren värivalikoiman ansiosta jokainen käyttäjä pystyy valitsemaan itselleen mieluisan värivaihtoehdon.

Olkavyön tekijät ovat havainneet ulkoilijoille oleellisen ongelman - taskujen puutteen. Tiedättekö sen tunteen, kun ei tiedä mihin laittaa puhelin ja avaimet, kun ulkoilee? Itsekin huomaan, että kaikissa lenkkeilyvermeissä ei ole taskuja ja siksi nämä kaksi tärkeää asiaa ovat usein vaikea sijoittaa lenkillä mihinkään. Kädessä niitä on ihan turha viedä, kun hihnanpäässä on kuitenkin kolme koiraa ja ilman vetoketjua oleviin taskuihin en luota tippaakaan, kun niistä on niin monesti tavarat tippuneet ja kadonneet. Vetoketjulliseen taskuun mahtuu näppärästi juuri ja juuri avaimet sekä puhelin.

Me harvoin ei keksitä tuotteista miinuksia kuin vain yksi, mutta nyt sitten kävi näin. Tuote on todellakin laadukkaasti suunniteltu ja toteutettu. Tuotteesta näkee, että siihen on oikeasti panostettu. Tuote oli sekä minulla että äidilläni käytössä, joten arvostelu tulee meiltä molemmilta :-) Kummatkin meistä piti tuotetta varsin näppäränä ja käytännöllisenä. Suuri tykkäys tälle keksinnölle♥ Tässä plussat ja miinukset:

+tyylikäs malli

+paljon värivaihtoehtoja

+helppo kiinnittää ja istuu kelletahansa päälle hyvin säädettävyytensä ansiosta

+kotimaista tuotantoa

+materiaali kosteutta hylkivää ja laadukasta nylonia

+heijastimet näkyy kauas! 

+huomaamaton, mutta silti pimeässä näkyy mainiosti!

+taskusta plussaa, sinne saa kätevästi esimerkiksi avaimet ja puhelimen

+sopii monenlaiselle liikkujalle - aktiiviselle ulkoilijalle luonnossa tai vaikka kaupungilla käytettäväksi

-taskun koko olisi voinut olla hivenen suurempi

Sain järjestettyä teille maailman parhaille lukijoilleni mahdollisuuden saada ihan ikioman Ovelian. Arvon kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden lukijoideni kesken yhden Ovelia Urban-heijastinolkavyön. Palkinnon arvo on 43€. Arvonta päättyy 24.10.2015 klo 23.59.

Sääntöjä on kaksi:
1. Olet blogimme lukija
2. Kerrot kommentissasi minkävärisen Ovelia Urban-mallistosta olevan heijastinolkavyön haluaisit sekä sähköpostiosoitteesi. Voit kertoa myös vaikkapa miten liikut pimeällä ja miksi juuri sinun pitäisi voittaa oma Ovelia itsellesi :-) 

Värivaihtoehdot voit tsekata täältä! Koska kaikki eivät valitettavasti voi voittaa, niin kannattaa käydä tuolla verkkokaupassa tilaamassa ihan oma Ovelia :-) Kuten joka vuosi, joulu tulee nopeammin kuin arvaattekaan - tässäpä on esimerkiksi oiva joululahja-idea sille omalle äidille tai vaimolle. Lahja, joka varmasti tulee aktiivisella tai vähän vähemmän aktiiviselle liikkujalle tarpeeseen.  

(*postaus toteutettu yhteistyössä Ovelian kanssa)