keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pieniä asioita meidän päivästä!

Aurinkoista päivää vaan jokaiselle! Tää päivä alkoi ihanasti auringonpaisteeseen ja mitä edemmäs päivää mentiin, sitä energisempi fiilis oli. Tälläiset päivät on niin piristäviä, kun tietää että kevät (ja ennenkaikkea kesä) häämöttää tuolla jossain..

Aamulenkillä käytiin (kuten joka aamu) hakemassa päivän postit laatikosta. No, postimies oli tuonut meille vaikka mitä ihanaa! :)

Postilaatikossa odotti Mr.Twistin arvonnassa voitettu lahjakortti Mustiin ja Mirriin. Tällä arpatuurilla me taidettiin tehdä jo historiaa, sillä me ei oikeasti ikinä voiteta mitään :-) Shetlanninlammaskoira Oliverin ja omistajansa, Marin blogi on yksi meidän lemppariblogeista! Kannattaa siis käydä tutustumassa! Pääset blogiin tästä!
Lisäksi postilaatikkoon oli kolahtanut Koirat-lehti. Meille on jo monen vuoden ajan tullut kyseinen lehti. Vaikka lehdessä on välillä suhteellisen "turhiakin" juttuja, niin silti luen lehden aina kannesta kanteen. Ei siis lainkaan hassumpi lehti! :)
Kyttäsin koko päivän postin lähetystunnus-sivuja, josko mun tilaama paketti olisi saapunut postiin. No, iltapäivällä tuli ilmoitus, että lähetys on noudettavissa  postista. Eikun autoon ja hakemaan!
Paketissa oli vaikka mitä kivaa! En kuitenkaan paljasta (ainakaan vielä) mitä siellä oli, mutta sen verran voin sanoa, että osa tavaroista meni varastoon odottamaan tulevaisuutta.. :-)
Postipaketin hakureissun jälkeen lähdin käymään metsälenkillä kummankin koiran kans. Ihanaa, kun tuo puuterilumi ei tartu kauheasti koirien turkkiin! Voidaan siis mennä vapaasti metsässä, eikä koirien jaloissa ole heti kauheita lumipaakkuja. Kaikista ihaninta oli, kun koirat tulivat automaattisesti mun luokse muita koiria nähdessään. Ei siis ole kaikki oppi mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..

Nyt olisi vielä luvassa iltaruoka ja nukkumaanmeno! Tai ei nyt ihan vielä kuitenkaan :-) Näkyillään!

10 kommenttia:

  1. Kiva, että lahjakortti löysi perille ja oli mieluinen! :) Aina on pieni jännitys siitä, että pian posti hukkaa kirjeen.

    VastaaPoista
  2. Voi että, tekstistä tarttuu tuo hyväntuulisuus ja kuvista välittyy kevättalven paras puoli, aurinko! Ihanaa, kun pienistä asioista koostuu hyvä päivä :) Rapsutuksia teidän karvaisille :) Arvailen jo mitä paketista saattaa paljastua... Ehkä jotain pentujuttuja..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos kiitos :3 Rapsutukset myös teidän koirille! Ei voi tietää..:-)

      Poista
  3. Oletko itse tehnyt koirille nuo haalarit/puvut? On aika makeet. :)
    //Miten ois sellanen sivu tänne sun blogiin, josta löytys kaikki näpertelyt? Ois muuten kätsy, kun on niin hyviä ohjeita! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tehnyt noita haalareita itse. Koirilta kyllä löytyy myös itsetehdytkin haalarit :)

      Onpa hyvä idea! Täytyy varmaan kehitellä joku sivu, jossa olisi kaikki ohjeet listattuna! Kiitos! :)

      Poista
  4. Moikka! Olen jo pidemmän aikaa lueskellut teidän kuulumisia, on niin kiva katsella kuvia villiksistä! :) Minua kiinnostaisi tietää ihan niitä käytännönkeinoja jolla olet esim. opettanut koirat tulemaan luoksesi muita koiria kohdatessa tai miten pääsette siitä isojen koirien pelosta yms. Itseltäkin löytyy pari villakoiraa, niin on aina kiva saada vinkkejä miten muut tämmöisiä tilanteita hoitaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos kiitos :)

      Itsehän koulutan koiria aika paljon naksuttimella ja olen naksutinta käyttänyt myös näissä.

      Itse tein aika suuren virheen Hertan ollessa pieni, jota kaduin asian tajuttuani. En nimittäin opettanut Hertalle niin vahvaa luoksetuloa kuin olisi pitänyt. Onneksi tajusin virheen nopeasti. Ei auttanut muutakuin ottaa ja ruveta treenailemaan luoksetuloa oikein kunnolla. Luoksetuloa vahvistui vahvistumistaan ja nykyään se on niin vahva, että luotan Herttaan niin paljon kuin koiraan voi vaan luottaa. Nimittäin aina voi sattua jotain.

      Isojen koirien pelkoa ollaan työstetty aika paljon juuri sillä, että ollaan oltu niin kaukana isosta koirasta, että Hertta on pystynyt olemaan rentona. Naksutan aina, kun ottaa isoon koiraan kontaktia. Pikkuhiljaa edeten (ei siis yhdellä kerralla) ollaan menty lähemmäksi ja lähemmäksi, niin lähelle, että Hertta on pystynyt olemaan rentona. Vielä on toki tehtävää, mutta ollaan jo edistytty huimasti.
      Lisäksi ollaan käyty säännöllisesti isojen koirien kanssa lenkillä ,jolloin koirat eivät keskity toisiinsa ja sitä kautta, Hertta on pystynyt rentoutumaan.

      Oiskohan tuossa nyt pääasiat?! Jos tulee kysyttävää, niin kysy pois :)

      Minkälaisia villiksiä sulla on? :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)