sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Eiliset treenimuistiinpanot

Oon ottanut jo heti Martan tullessa taloon tavaksi kirjata meidän treenit kalenteriin ylös. Oli treeni sit mitä tahansa, niin se on kalenterin kansissa tallessa. Sieltä onkin näppärä tutkia meidän edistymistä ja epäonnistumisia. Kirjaamisen parhaimpia puolia lieneekin se, että silloin tulee miettineeksi treenejä pienemmissä paloissa eikä vain pelkkänä kokonaisuutena. Näin pystyy näkemään onnistumiset ja epäonnistumiset, joiden avulla pystyy sitten paremmin haastamaan itsensä seuraavissa treeneissä. Tällästä periaatetta pitäisi käyttää monessa muussakin asiassa, sillä mä ainakin ite koen kehittyväni tuolla tavalla

Eilisissä treeneistä tein taas muistiinpanoja ja ajattelin heittää niitä tänne bloginkin puolelle, sillä meiltä on toivottu treeneihin liittyviä postauksia. Me siis käydään tällähetkellä treeneissä kerran tai pari  viikossa hallilla treenailemassa tottista, mutta sen ohessa tehdään myös jonkin verran omatoimisia treenejä. Omatoimitreenit riippuu paljon siitä, että kuinka on aikaa ja motivaatiota sekä säätä lähteä ulos treenailemaan. Sää on meillä ainakin suuri asia, sillä tälläkin hetkellä piha on kuin jääkiekkokaukalo eli suorastaan hengenvaarallinen miettiä edes minkäänlaisia treenejä. Jonkin verran oon jotain sivulletuloa ottanut myös sisällä, mutta tiedätte varmaan, että sisällä nyt ei tuota tilaa oo aina kovin mahdottomasti ellei omista isoa omakotitaloa :-D

Voin tässä vaiheessa jo sanoa, että mä oon maailman huonoin kirjoittamaan meidän treeneistä muualle kuin omaan kalenteriin. Haluaisin kyllä tehdä enemmän treeneihin liittyviä postauksia, mutta syynä postaamattomuuteen aiheesta on se, että mulla on harvemmin treeneistä meistä mitään kuvia saati mitään fiksua sanottavaa ;-) Eilen oltiin kuitenkin ohjaajan kera hallilla treenailemassa ja oli mukava saada muidenkin näkökulmaa tähän meidän epätoivoiseen treenailuun. Ei vais, on ihan hauska kuulla muiden mielipidettä ja kehittämisehdotuksia!

Eilen vedettiin ihan perustreenit. Noutoa ei otettu, kun työstetään sitä vielä kotona ennenkuin tuodaan se hallille. En halua pilata sitä epäonnistumisilla eli koen, että se tarvitsee vielä vahvistusta hurjasti. Eteenmeno on sujunut tähän mennessä ihan hyvin, niin jätin sen tälläkertaa pois.

Leikittäminen sujuu oikeesti tosi mainiosti. Puree hyvin ja leikkii mielellään mun kanssa. Ollaan siis päästy tosi hyvin siitä "kun annoit lelun minulle, tämä on minun leluni" -vaiheesta yli. Neiti tuo lelua, tahtoo repiä ja "irti"-käskykin hyvin hanskassa. Palkkautuu paremmin patukasta kuin pallosta eli patukka on se meidän juttu. Uuden patukan myötä nappaa kiinni tiukemmin eli Martta tarvitsee selvästi sinne suuhun täytettä. Oon ehkä maininnut aiemmin, että Martta ei leiki kenenkään muun kuin mun kanssa, mutta nyt se on leikkinyt jo useamman ihmisen kanssa. Ei sen tietysti tarvitsekaan leikkiä muiden kuin mun kanssa, mutta toisaalta ihan hauska nähdä, että lähtee leikkimiseen mukaan muidenkin kanssa.

Seuraamisessa neiti menee hyvässä paikkaa ja ennenkaikkea suorassa. Seuraamisesta ei moitittavaa, mutta mun pitäis enemmän haastaa koiraa. Käännöksiä, nopeaa tempoa, hidasta tempoa, lyhyitä pätkiä, pidempiä pätkiä, häiriöllä, ilman häiriötä ja niin edelleen..Haukku sujuu kotona ok, mutta hallilla en oo tohtinut vielä kokeilla edes. Eikä ole ollut tarviskaan, kun tekeminen siellä on toiminut ilmankin. Tää lienee mulle se suurin kynnyskivi, koska tuntuu että mä treenaan mielummin sitä vanhaa ja samaa kuin laittaisin itseni likoon uusiin juttuihin. Koirakin selvästi oli hämmentynyt, kun meidän treeni olikin ihan uutta ja erilaista - tosin hyvällä tavalla hämmentynyt ja superinnokkaana tietty tekemässä. Selvästi koirasta saa paljon enemmän irti, kun senkin haastaa tekemään vaikeampia juttuja. Nyt koiran fiilis laskee vähän, kun ei ole tarpeeksi haastetta tekemisessä. Mutta sano se sit tälle rähmäkäpälällejääräpää-omistajalle, että tee vaikeampia juttuja...Tämän(kin) takia on siis hyvä, että joku ulkopuolinen on meitä pökkimässä persuksiin!

Uudet käskyt myös alkaa selvästi mennä päähän. Me kun vaihdettiin pari viikkoa sitten käskyt kokonaan tottiksessa ihan siitä syystä, että arkikäskyt (mm. istu, maahan, vapaa...) on meillä ihan eri tarkoitusta vastaavia kuin mitä haluan ne treeneissä olevan. Treeneissä ei esimerkiksi maahanmenosta lähdetä pois ilman vapautusta toisinkuin taas kotona voi. Esimerkkinä sanottakoon, että käsken kotoa pois lähtiessäni koirat maahan kauas ulko-ovesta ja sitten ne omia aikojaan siitä saavat lähteä kun ovi sulkeutuu. Voitte siis miettiä toimiiko tommoset käskyt sit kokeessa? No ei toimi. Siispä istu vaihtui "sit", maahan "pläts", eteen "hiit" ja vapaa "tsap". Muutenkin oon ollut vähän epämääräinen tuon vapauttamis-sanan kanssa, koska mulla on toiminut sekä "jes" että "vapaa" vapauttavina käskyinä. Ei ihme, jos koira on sekaisin! Tuleeko muille ikinä tunnetta, että olette epämääräinen ohjaaja? Mulle nimittäin tulee aina sillointällöin :-D Tiedätte varmasti kuinka monta kertaa oon meinannut pestä itse suuni saippualla vääristä käskyistä, sillä ne on juurtunut jo sanavarastoon niin pahasti. Mulle naureskeltiinkin joskus, että saat raipasta jos sanon vielä noita vanhoja käskyjä..

Jäävät myöskin hyvät. Ei suurempaa sanottavaa. Nyt myös se selvästi heikoin lenkkimme eli seisominen toimii. Sitä tosin ollaankin nyt kotona ahkerasti treenattu. Maahanmenossakin painautuu jo hyvin maahan nopeasti. Istuminen ollut alustalähtien vahva.

Unohdan kehua koiraa suorituksen aikana, kun joku ohjaaja on katsomassa. Mä en tiedä mikä siinä on, vaikka ihan hyvin voisin muutaman kerran huikata esimerkiksi seuraamisessa "hyvä" tai "hieno tyttö", mutta jotenkin vain unohdan sen.

Nyt päästään siihen itse pahuuteen. Mun suurin ongelma on jännitys. Mä en tiedä mikä siinä on, että jännitän koiran kanssa tekemisessä, mutta esimerkiksi 100hengen ihmismassalle puheen pitäminen ei ole minkäänlainen ongelma. En ymmärrä enkä välttämättä haluakaan :-D No, voitte siis arvata oliko hankala laittaa itseään tähän meidän uuteen treeniryhmään, jossa suurinosa koirakoista on kisannut ja osa jopa menestynytkin? Tälläisissä tapauksissa ei voi muutakuin laittaa jäitä hattuun ja oikeesti miettiä sitä, että pohjalta meistä jokainen on joskus lähtenyt. Onneksi meidän treeniporukka osoittautui niin huumorintajuiseksi ja kannustavaksi, että oikeesti nautin treenaamisesta enkä jännitä enää laisinkaan. Ehkä se kisajännityskin sit lähtee pikkuhiljaa tän treenijännittämisen kanssa pois..

Mä haluaisin meidän treenaamisesta oikeesti videota, kunhan saisin jonkun hallille kuvaamaan. Ollaan nimittäin lyhyen ajan sisällä kehitytty huomattavasti. Toisaalta mua pelottaa vähän se, että meillä saattaa tulla se stoppi kehittymiselle jossakin vaiheessa. Pitää vaan oikeesti sit olla tasaisen varma ja jatkaa tekemistä normaalisti. Ei saa siis lannistua! Tarkoitus ois meinaan laittaa BH-koe purkkiin syksyllä. Ei ainakaan yhtään aiemmin, sillä jännitys valtaa vielä mieltä ihan liikaa eikä kyllä olla vielä kokeeseen valmiitakaan. Tavoitteeksi siis otamme syksyn!

Ja pitikin mainita vielä tästä meidän treenaamisesta, että mulla meni kesä ihan liiaksi töissä ja tein jo Martan tullessa kotiin sen päätöksen, että panostan vuotiaaseen asti arkikäyttäytymiseen sekä häiriöön kunnolla ja sen jälkeen vasta aletaan tosissamme treenata. Tainno, eihän tää meillä ikinä mitään tosissaan treenaamista ole, kun nauraa hörskötämme ja pidämme hauskaa tuolla hallillakin :-D Oon onnellinen tuosta päätöksestä, sillä neiti toimii hyvin arjessa, häiriössä, eri ympäristöissä ja alustoissa eli sen kanssa ei tarvi takuta. Siksi treenaaminen onkin nyt helppoa ja kivaa! Oon ihan fiiliksissä aina kun päästään hallille tekemään ja koirakin on aina tosi innoissaan lähdössä. Sen kaiken ilon keskellä oon päässyt myös tutustumaan ihan huippuihin ihmisiin. Ihmisiin, joiden kanssa treenaaminen on ihan maagista. Niin rentoa ja hauskaa! Siksi onkin hankala nyt helmikuun lopulla heittää hyvästit tälle meidän porukalle ja siirtyä uuteen ulottuvuuteen. Toivottavasti löydämme Tampereen seudultakin yhtä mukavan porukan, saa vinkata ;-)

Onko täällä muuten muita jännittäjiä? Treenijännittäjiä, kisajännittäjiä tai vaikka vain arkijännittäjiä? :-D Vai oonko ainut arkajalka? Ja ennenkaikkea, onko tälläset treenimuistiinpanot kivoja? Saako siis jatkossakin rustata?

28 kommenttia:

  1. Martta on kyllä hieno koira :). Olisipa mukavaa kuulla teidän treeneistä lisää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martta kiittää hurjasti <3 Kivaa, että treenipostauksetkin saa kannatusta! :)

      Poista
  2. Jäi vielä yksi asia. Itse ainakin jännitän näyttelytreenejä tosi paljon :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni! Lohduttavaa kuulla siis, etten ole ainut jännittäjä :-D Mua ei enää mätsärit ja näyttelyharkat jännitä, mutta muuten sitten jännittääkin senkin edestä :P

      Poista
    2. Mua jännittää sillon, kun pitää mennä treeneihin koiran kanssa joka ei koskaan rinkiä muiden koirien kanssa mennyt :D. Sitten jos on kokenut koira, niin ei kyllä niinkään edes jännitä :).

      Poista
    3. Heh, niimpä :) Jännitys on kyllä toisaalta hyvä juttu, mutta jos jännittää liikaa niin se on musta pahasta :P

      Poista
  3. Ehdottomasti lisää!

    Mä jännitän melkein aina, meidän eka tunti perustottelevaisuuskurssilla... Ei puhuta siitä:D Joskus mulla oli vielä se vaihe, että en ihmisten kuullen suoraan sanottuna uskaltanut kehua, ja etenkin hallilla se sitten näkyi, kun oudompi paikka ja vähemmän kehua kun kotona... Onneksi tästä on päästy jo yli:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oujee!! Vielä kun oikeesti saisi jonkun kuvaamaan ja videoimaan meidän menoa niin ois tosi jees :P

      Hahaha :-D Hyvä, että mahtuu joukkoon muitakin jännittäjiä etten ole ihan ainut asian kanssa! Voisi sanoa, että se on hyvin lohduttavaa :P Mäkin yritän taistella tuon kanssa, että muistakin kehuakin, mutta saas nyt nähdä miten käy..toivottavasti lähtis parempaan suuntaan! Luojankiitos toi koira antaa vaan mun töppäilyissä niin paljon anteeksi :D

      Poista
  4. Mä jännitän Rockyn kanssa niin paljon, että hyvä ettei taju lähde ja sehän vaikuttaa tietysti koiraan ja sen tekemiseen. Rockyn kanssa ei oo nyt reiluun vuoteen kisailtu ja näiltä näkymin on ainakin toko meidän osalta purkissa. Fh- jälkeä olis tarkoitus vielä koettaa ihan kokeen merkeissä.

    Häjyn kanssa taas en juurikaan jännitä, sen kanssa on hyvä mennä kokeeseen ja olla siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen jopa "hyvillä mielin" asiasta, että löytyy muitakin joita jänskättää - jos niin voi edes sanoa :-D Välillä tuntuu, että oon tän "ongelman" kanssa yksin, varsinkin jos katsoo muiden menoa..

      Mä oon onnellinen siitä, että tuo koira antaa niin paljon anteeksi mun jännittämistä. Martta ei juurikaan siis ota itseensä, vaikka oonkin välillä tällänen vellihousu :P Toivottavasti tää jännittäminen kuitenkin rauhoittuu siedettäviin mittoihin ennen syksyä, sillä sillon ois tarkotus mennä BH-koe suorittamaan...hui!

      Poista
    2. Rockyn kanssa meillä meni vasta toisella yrityksellä läpi. Mä jännitin niin paljon ettei siitä tullut mitään ja tuomari sano ihan suoraan, että hylätty tuli vain mun jännityksen takia, se ku vaikutti koiraan niin paljon että passivoitu iha täysin. Toiseen kokeeseen sainki sit kerättyä itteni ja se näky heti meidän tekemisessä.

      Rockyn kanssa mulla meni niin pahaksi se jännittäminen, että päädyin kouluttajamme suosituksesta hakemaan lääkettä kisajännittämiseen. No niitä on tuolla nyt varalle jos iskeeki Häjyn kanssa joku jännittäminen päälle. :D Bh voi olla sellanen ja seki enimmäkseen siinä, ku se kaavio täytyy muistaa ite eikä kukaa käskytä mitä pitää tehdä. :D

      Poista
    3. Nonni, hyvä! Meilläkin varmaan käy tuollatavalla, että eka kerta on hirveää jännitystä, mutta lohduttaudun sillä, että onneksi sen voi uusia :-D Ei saisi ehkä ajatella noin, mutta se on ihan hyvä tiedostaa, että ei se ole maailmanloppu jos ei menekään läpi.

      Tuommoiset lääkkeet on mullekin varmaan sit vaihtoehto, jos en saa tätä kuriin millään muulla tapaa. Nyt toki vaan ahkeraa jännityksen työstämistä, niin toivottavasti helpottaa edes jotenkin :) Itse koen ihmiset ja juuri tuon oman tekemisen hankalimmaksi - täytyy muista ITSE mitä pitää tehdä, kun treeneissä voi aina kysyä muilta jos tulee pimeä aukko muistiin :-D

      Poista
  5. Treenipostaukset on tosi jees!

    Mun mielestä yks vaikeimpia asioita on oikeasti keksiä liikkeille / tempuille käskysanat ja sit vielä muistaa ne. :D Esim. jossain sellasessa, että koira osaa saman tempun "kahteen eri suuntaan", vaikka ohjaajan ympäri kiertäminen. Et oliko se nyt "kierrä" myötäpäivään ja "ympäri" vastapäivään vai oliko se ympäri sittekki johonki muuhun temppuun vai mitä häh?! Joudun välissä oikeesti tekemään listaa uusista käskyistä, mut sit tuppaan myös aina hukkaamaan ne... :D

    Muakin jännittää treenaaminen joskus, mutta nykyään aika harvoin. Se tuntui aina kumpuavan epävarmuudesta siitä, että teenköhän nyt oikein, opetanko asiaa oikein, palkkaanko oikeassa kohdassa oikeasta jutusta, vai roiskinko vaan sinne päin... Rutiineja ja varmuutta niin on sekin kaikonnut. :) Kisaaminen sen sijaan on mua aina jännittänyt, mutta se on ehkä johtunut puutteellisesta luotosta koiran osaamiseen. Nyt kun ollaan aikeissa kisata koiratanssissa ekaa kertaa ja tiedän että koira on jo monta kuukautta osannut koko koreografian niin ei jännitä yhtään vaan on sellainen olo että eikö nyt vois tulla jo ne kisat et päästäis näyttään mitä osataan! :D Toivottavasti säkin pääset jännityksestäs eroon, tai ainakin että jännitys ei yltyisi koskaan niin pahaksi, että haittais pahasti teijän treenejä / kisoja. :)

    Videota teijän treenistä ois kyllä tosi kiva nähdä. ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ilahduttavaa kuulla, että treenipostaukset sai näin hyvän vastaanoton :)

      Oih, sielunkumppani! Mä oon samaa mieltä :-D Naureskeltiinkin treeneissä, että on se kumma, kun treenisanat koen yhdeksi vaikeimmista asioista - on kuulemma helppoa tuo elämä jos sanat on ongelma eikä mikään muu :D haha! Mutta oikeessa oot tuon suhteen, että sekotan eri käskyt välillä (esimerkiksi tassu ja toinen). Kumpi käsky nyt olikaan kumpi tassu...:P

      Nyt kun pohdit asiaa noin, niin alan samaistumaan tuohon väitteeseen. Nyt tuntuu, että mullakin tuo jännittäminen johtuu pelkästään epävarmuudesta. Kun joku ei katso perään, niin tuntuu, että itse möhlii vähintään asiansa - opettaa väärin tai sit just vähintään palkkaa väärästä kohtaa :D Eli rutiineja tähänkin, niin toivottavasti alkaa sujua! Kisajännityskin varmasti laskee, kun uskaltaa ekan kerran laittaa itsensä kisaamaan. Ainakin sopii toivoa, jos ei muuta :D

      Tsemppiä kisoihin, hyvin se menee! Ja kerrohan sit meillekin miten kisoissa meni :P

      Videopostaus-toive vastaanotettu! Toivottavasti saatais pian joku kuvaamaan hallille tai edes kotiin :)

      Poista
  6. Hep! Treenijännittäjä (siis jos joku on katsomassa :D) ja etenkin kisajännittäjä..! :D Se on niin inhottavaa jännittää noita asioita - siinä ihan tönkkönä ja outona yrität koiraa ohjata, ei ihme jos koirakin hämääntyy..! :D Mutta ehkä se jännitys siitä laantuu, ku kokemusta tulee lisää? Ainaki sopii toivoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, nonni :-D Hyvin lohduttavaa, että muillakin on samoja juttuja riesana!

      Jännitys on kivaa jos se ei mene yli, koska se tuo mukavaa piristettä tekemiseen - mutta kun se menee yli, niin se ei ole enää ollenkaan mukavaa :P

      Toivotaan näin! :-D Eiköhän se siitä!

      Poista
  7. Mä en tykkää treenata isoissa ryhmissä agia. En oikeastaan jännitä, siinä vaan on jotakin inhottavaa, osasyynä ainakin se odottelu :D Tämän takia ei kyllä enää edes isoissa ryhmissä treenata, vaan otin yksityisvalmennuksia :) jos siis se ryhmässä treenaaminen ei oikeasti tunnu hyvältä, kannattaa keksiä se toinen keino! Toki jos jännität vain vähän, se menee varmasti ohi.
    Kiva, että teillä sujuu hyvin, Martta on hieno beussi! Treenivideota odotellessa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä samaistun suhun - isot ryhmät on pahempia kuin yksin treenaaminen. Tietysti yksi vaihtoehto on treenata ensin yksin ja sit siirtyä pikkuhiljaa isompaan porukkaan :) Tuo itsevarmuutta, kun käy treeneissä jonkun silmäparin alaisuudessa ja sit pikkuhiljaa siitä lähtee eteenpäin.

      Meillä onneksi treeniryhmä osoittautui onneksi niin huumorintajuiseksi ja mukavaksi, että oikeesti nautin tuosta. Aluksi tosin jännitti mennä outojen silmäparien alle treenaamaan, mutta kun sai kannustavaa ja rakentavaa palautetta, niin sitten ei enää jänskätämään niin pahasti ainakaan :)

      Kiitos, oon ite kanssa kyllä hyvin tyytyväinen neitiin :) Nyt vain etsimään jotain hyvää kuvaajaa treeneihin..nää mun kaverit kun ei hirveästi innostu aina aiheesta, kun ne tietää, että oon välillä vähän vaativa kuvienkin suhteen, saati sitten videon :P hehe!

      Poista
  8. Mainitsit BH-kokeen. Pitääkö se käydä, että pääsee tokokokeeseen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse käydä :) Se on käytävä vain ennen palvelus-ja pelastuskoirakokeisiin osallistumista.

      Poista
  9. En itse harrasta mitään erityistä koiran kanssa, joten en tiedä näistä asioista mitään. Olen miettinyt, miksi ihmiset harrastaa tottista, jos koira tottelee hyvin kotona? Olen siis kuvitellut, että tottiksessa käydään, kun koiran kanssa on ongelmia tottelevaisuudessa... Mutta siis jos Martta tietyt käskyt kotioloissa tietyillä sanoilla, miksi käydä tottiksessa ja opettaa samat käskyt toisilla sanoilla? Eikö koira mee siitä just sekasin?

    Itsekin olen kova jännittäjä ja siinä yksi syy, miksen halua edes harrastaa mitään, missä joutuisi koiran kanssa olemaan esillä :) Mutta että harrastuksen takia joutuisi syömään lääkkeitä, niin sitä en kyllä ihan ymmärrä... Onko niissä kokeissa pakko käydä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hurjasti kommentistasi - hienoa, että olet kiinnostunut kysymään ja tietämään asioista! :)

      Itse olen sitä mieltä, että se totteleminen kotona ja kentällä on kaksi asiaa. Kotona tottelemiseen voi kuulua esimerkiksi ruokakupille istuminen, kun taas kentällä se on esimerkiksi tiivistä seuraamista, kapulan noutoa tai vaikkapa maahan menoa seuruusta. Olet varmasti kuullut arkitottelevaisuus-kursseista, jonne voi suunnata oppimaan arkijuttuja tai juuri selvittämään vaikkapa niitä ongelmia. Siksi rinnastat nyt tottelevaisuuden ja arkitottelevaisuuden samaksi asiaksi :) Hyvä arkitottelevaisuus on tietysti loistava pohja tottelevaisuudelle, mutta tottelevaisuudessa vaaditaan kuitenkin enemmän osaamista kuin kotona tapahtuvassa toimimisessa. Opetan koiralle kahdet eri käskyt sen takia, että koen sen selkeyttävän koiraa - esimerkiksi maahanmeno kotona on rennompaa, kun se ei tarvitse vapautuskäskyä ja siinä voi vaikka kenossa maata, kun taas kentällä odotan koiran olevan ryhdikkäästi maassa eikä siitä lähdetä ennen vapautuskäskyä.

      Ihmisillä on usein tarve saada kehittyä - oli se sitten koiraharrastus, työ tai urheilulaji. Osalle se voi olla jopa edellytys ja suuri motivaattori sille tekemiselle, että ne kehittymismahdollisuudet on olemassa. Mutta kuten tiedät, niin meitä ihmisiä on erilaisia - osa jännittää enemmän ja osa vähemmän. Kuitenkin, jos on halua harrastaa tai kisata, niin minusta sen jännittämisen ei pitäisi olla esteenä. Siksi esimerkiksi lääkkeet voi olla se vaihtoehto jännitykseen, vaikkakaan itse en niitä ottaisi ellei olisi ihan "pakko" :) Viimeinen vaihtoehto siis ainakin minulle! Nyt treenaan omaa jännittämistä siis ihan pelkästään sillä, että menen niihin jännittäviin tilanteisiin :P

      Itse koen harrastamisen vain ja ainoastaan supermukavana tekemisenä - niin koiralle kuin mulle itsellenikin. Se on rentoa ja hauskaa puuhaa, pilke silmässä ;-) Sitä tietysti hivenen varjostaa aina sillointällöin tuo jännitys, mutta onneksi treenijännitys on pysynyt aina siedettävissä mitoissa. Katsotaan sitten jatkossa miten kisajännityksen käy - helpottaako se ajan saatossa vai miten on :)

      Poista
    2. Kiitos asiaa hyvin valottavasta vastauksesta!

      En halua provosoida ja kaikilla ihmisilla tietysti on omat kiinnostuksen kohteensa. Ihmettelen kuitenkin miksi on niin tärkeää, että koira esim. menee makuulle tai istuu tietyllä tavalla? En tosiaan tiedä, mitä näissä kisoissa vaaditaan muuta kuin että niissä on tarkat ohjeet miten mikäkin juttu tehdään. Se on koira, eläin - miksi sen pitää istua tai maata tietyllä tavalla? Miksei riitä, että se vain istuu, omalla tavallaan? Saako siitä arkielämään jotain hyötyä?

      Koiralle on tietysti kiva oppia uusia temppuja ja touhuilla kaikenlaista omistajan kanssa, mutta miksi sen pitää olla niin ryppyotsaista? Hyvä että teillä se ei sitä ole treeneissä, mutta niissä kokeissa se on.

      Syy miksi suhtaudun asiaan niin epäilevästi on se, että mulla ei tosiaan ole kokemusta näistä asioista ja se kokemus mitä olen ulkopuolisena saanut, on ollut negatiivinen. Itse olen opettanut koiralleni kyllä kaikenlaista, mistä on hyötyä arjessa. Se elää kurissa ja nuhteessa :) mutta sellaisissa asioissa, millä ei minusta ole väliä, se saa olla niinkuin haluaa. Haluan sen elävän mahdollisimman vapaata koiranelämää. Se negatiivisuus mitä olen kokenut on se, kun olen lenkkeillyt toko- tai agility-kisojen lähistöllä (meidän lenkkireiteillä niitä järjestetään aina silloin tällöin). Omistajat ovat hyvin kireän oloisia, koirat kävelevät aivan vierellä ja toisten koirien moikkaaminen ei tule kysymykseenkään. Heistä näkee jo kaukaa, että tuolta ei kannata edes kysyä, saako tulla moikkaamaan. Itse olen sitä mieltä, että mitä enemmän koiria moikattavana, sen parempi. Eikä mikään kisa menisi sen asian, koiran perustarpeen, edelle.

      Toinen asia johon olen kiinnittänyt huomiota, on se järkyttävä haukkuminen. Joo, jotkut koirat ilmaisee innostustaan tai muuta haukkumalla, mutta se agility-haukkuminen mun korviin kuulostaa stressaantuneiden koirien hätähuudolta. Ei ole normaalia viedä kymmeniä koiria pieneen tilaan ilman tutustumis- ja leikkimahdollisuutta.

      En tiedä, osaanko selittää asiaa. Mutta tokoilu ja agility vaikuttaa mun silmiin niin keinotekoiselta koiran kanssa olemiselta, että minä en sitä ymmärrä. Yritän kovasti toki :)

      Poista
    3. Vitsit, mä oon liekeissä tälläisestä keskustelusta! Rakastan meinaan keskustella eri aiheista (vaikka oltaisiinkin eri mieltä), kun vastapuoli osaa myös perustella väitettään eikä ole ns. tuulesta temmattua :P Tosi hyvä sä!

      Mä itse koin tottiksen ja tokon samalla tavalla kuin sinäkin - vakavana hommana, jossa tiukat säännöt. Miksi kukaan haluaisi harrastaa edes sellaista? Meillä villikset osaa perus sivulletulemiset ym ja koin sen riittäväksi. Ajattelin juuri samoin, kunnes sain ideaksi kokeilla tottista Martan kanssa. Ja se oli sitten menoa - homma onkin oikeasti mukavaa puuhaa eikä ollenkaan vakavaa, vaikka siltä saattaakin kuulostaa. Mulle itselle tottiksen harrastamisessa paras anti on se, että koira oikeasti nauttii siitä tekemisestä. Neiti nauttii hirmusesti, kun saa käyttää aivojaan oppimiseen ja tehdä tosissaan töitä mulle - siitä, kun on aina luvassa palkka ja hurjasti kehuja! Hallista on tullut meille tosi tärkeä paikka ja kummatkin meistä on aina sinne innoissaan lähdössä. Kuitenkaan nytkään en usko, että jokapaikassa se treenaaminen on tuollaista kuin meidän treeniryhmässä - siellä nimittäin osataan nauttia ja nauraa niille epäonnistumisillekin. Epäonnistumiset nimittäin kasvattavat motivaatiota treenaamiseen ja onnistumisiin. Ja onnistumiset ei taas voi tulla muuta kuin ahkeralla ja ennenkaikkea iloisella oppimisella :)

      Mä itse olen oikeastaan samanlainen, että meillä ei moikata toisia koiria lenkillä. Syitä mulla on asialle kolme, a) en voi koskaan tietää millätavalla koirat reagoi toisiinsa, en nimittäin halua yhtään enempää hyökkäyksiä omille koirilleni, b) harjoittelemme ohitusta, emme sosiaalistamista. Sosiaalistaminen hoidetaan meillä muualla kuin lenkeillä. Mä en meinaan halua roikkua tuon 30kg koiran perässä lenkeillä, kun haluaa koirakaverin luo ja c) tartuntariski. Tämä käytäntö ollut meillä voimassa jo aikoja sitten eli ei ole minkään treenaamiseen "syy" :) Kuitenkin, voidaan pysähtyä koirakaverin tullessa juttelemaan ja luvan saatuaan koirat saavat kyllä mennä moikkaamaan :) En ota tästä suurempaa stressiä, joten mennään vähän aina fiiliksen mukaan - jos tekee mieli treenata ohituksia, niin mennään tuulispäänä ohi, kun taas jos vastaantuleva koirakko vaikuttaa mukavalta, niin jäädään jutustelemaan. Koirakaverit on tärkeitä, mutta ollaan kantapään kautta opittu, että aina se vastaantuleva koira ei ole sen "arvoinen" eli saatu myös vahinkoa aikaan. Me nähdään tuttuja koirakavereita siis mielummin muualla ja näin saadaan mukavaa tekemistä :)

      Nojoo, tuo haukkuminen on tapauksesta riippuen vähän erilainen juttu. Osa on silkkaa innostusta ja osalla taitaa mennä enemmän sen stressaantumisen puolelle. Mä itse haukutan Marttaa treeneissä kotona (joka on siis silkkaa innostusta) ja sillätavoin saan purettua turhat innostuksen paineet neidiltä ja esimerkiksi seuruu sujuu paremmin. Hallilla taas keskittyminen on parempaa eikä haukuttamista ole tarvittu :)

      Mukavaa, että haluat kuitenkin tietää :) Kannattaa käydä tutustumassa lajeihin, jos on mahdollisuus - sillätavoin tiedät mitä niistä tykkäät vai etkö tykkää :)

      Poista
    4. Kiitos keskustelusta! Näistä asioista on jotenkin tosi vaikee jutella kasvotusten puolituttujen kanssa, kun en halua aiheuttaa väärinkäsityksiä omilla asenteillani :) Joskus on helpompi kirjoittamalla sanoo asiat fiksusti.

      Mä en voi sietää turhia sääntöjä, johtuen edellisestä työpaikasta Mäkkärissä :) ja sen takia mulla nousee heti villakarvat pystyyn, kun jotain "turhaa" pitää tehdä vaan sen takia, että niin sanotaan säännöissä. Sen takia eletään meidän koiran kans tosi luonnonläheistä ja rentoo elämää. Voi niitä käskyjä ja hienoja "temppuja" opetella kotonakin ja tehdä ne vähän sinne päin. Se vaan ehkä on se meidän juttu.

      Koirakohtaista tietty toi ohittaminen ja se on tietty ihan ok, jos joku ei haluu moikata, syitä on niin monia miksi ei. Meilläkin on ollut sellainen koira, jonka kanssa ei tod. moikattu ketään, rähinän takia. Tämän nykyisen kanssa ei ikinä oo ollu mitään ongelmaa, asutaan ehkä hyvällä koiraseudulla tai ollaan oltu onnekkaita. Kennelyskä nyt tietty saattaa tarttua ja meilläkin se on kerran ollu, mut on ne kohtaamiset sen arvoista. Lisäksi oon huomannu, että meidän koira osaa aika hyvin kattoo, ketä kannattaa moikata ja ketä ei. Jos nyt hirvee rähisijä on tai koiranomistajan meno näyttää siltä että ei, niin sitten en anna..mutta siinäkin siis mennään rennolla asenteella.

      Ehkä joskus tarkemmin tutustun noihin lajeihin ja voihan se mieli siitä muuttua. Ja kiva että niin monille ihmisille ja koirille siitä on iloa ja se on hyvä harrastus, kunhan mennään koiran ehdoilla. Mulla ei kärsivällisyys riittäis hioo jotain mun mielestä turhanpäivästä juttua, mutta harrastukset kullakin :)

      Poista
    5. Tämä juuri :) Itse ainakin pystyn yleensä tuomaan paremmin julki ajatukseni kirjoittamalla kuin puhumalla, vaikkakin tästäkin saattaa syntyä väärinymmärryksiä.

      Nojoo, varmasti sääntöjen sietämättämyys tulee juuri tuosta työpaikasta. Kurjaa :S Musta kaikessa pitäisi olla aina mukana se maalaisjärki ja tietty myös se rentous. Säännöt on yleensä tosi jees juttu, mutta ei aina. Varsinkin jos ne on tehty nipottamaan kaikesta ;)

      Mä itse koen esimerkiksi tottiksen säännöt ihan mukavina, ne luo pohjan sille tekemiselle. Ne on tehty noudetettaviksi, mutta tietysti järki kädessä pidetään niitä opiskellessa eli ei hiki hatussa stressata niistä, vaan pidetään mielummin se hauskuus kentällä :)

      Niimpä juuri! Ootte kyllä onnekkaita tuossa suhteessa :) Tietysti kennelyskä voi tarttua melkein mistä vaan, mutta koirakohtaamiset on suuri riski. Lisäksi itseäni pelottaa juuri nuo muut koirat, kun ei ikinä tiedä millaisia koiria on vastassa :S

      Ihana kuulla, toivotaan näin! :) Kerro sit miten kävi, tykkäsitkö vai et :P Pidetään koiran ehdot tärkeimpänä asiana niin päästään eteenpäin harrastuksissa ja nautitaan siitä yhdessäolosta <3

      Poista
  10. Tosi kiva postaus, näitä ehdottomasti lisää! :) Kun muutat Tampereelle, tuleeko villiksetkin mukaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sulle Ea! :) Nyt heitit kyllä valitettavasti pahan kysymyksen, asia on auki nimittäin. Villikset on todella suuri osa elämääni, mutta on valitettava tosi, että suuntaan kerrostaloon, joten sopeutumiskysymys tulee ensimmäisenä mieleen. Tytöt, kun ovat tottuneet elämään rauhallisessa ympäristössä ja etenkin Kerttu on välillä haukkuherkkä äänille, joten saas nyt sit nähdä..luultavasti aluksi vain Martta tulee mukaani ja villikset perässä, kun Martta on ensin tottunut ympäristöön ja mullakin kuviot siellä tasoittuneet. Tälläinen mahdollisuus kun on, sillä villikset ovat olleet paljon vanhemmillani hoidossa, joten on tuttu ja hyvin turvallinen ympäristö, jossa ne nauttivat elämästä täysin rinnoin :) Mutta kuten sanoin, niin asia on vielä hyvin avoin..

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)