perjantai 8. tammikuuta 2016

Testissä Kasperin koirapuisto

Tämän viikon tiistaina auton nokka lähti kohti Seinäjokea ja Kasperin koirapuistoa. Me oltiin sovittu treffit Riikan ja valkoisenpaimenkoira Lunan kanssa sinne, sillä Riikka halusi sosiaalistaa ja saada neidille varman koirakaverin. En halua rehennellä, mutta voin sanoa nyt tämän vuoden perustella tuon koiran menoa katseltuani, että Martta on just sitä. En oo vielä kertaakaan nähnyt tilannetta, jossa neiti olisi suhtautunut toiseen koirakaveriin epäilevästi. Neidillä nimittäin aina huiskuu häntä kuin propelli ja neiti tahtois aina vain leikkiä kaikkien kanssa. Toisaalta hyvä puoli neidissä on myös se, että Martta ei tunge. Jos toinen koira ei piittaa, niin that'st it. Se ei jää roikkumaan, vaan ottaa sit omat spurtit ja omat haistelut mielummin käyttöön. Sille koirakaverit on parasta ajanvietettä, mutta jos toinen koira ei piittaa neidistä, niin se ei jää neitiä vaivaamaan. Koen toisaalta koirasosiaalisuuden paheeksikin, sillä usein tälläiset koirat muuttuu helposti esimerkiksi toisen koiran hyökkäämänä aroiksi, tai ainakin itse olen kokenut asian näin. Näin kävi meillekin, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut kuin remmikäyttäytymiseen. Onneksi. Olen aina ollut tarkka koirakavereiden suhteen, mutta nyt olen kyllä jatkossa entistäkin tarkempi - varsinkin, kun tiedän Martan ottavan näin helposti itseensä tuollaisista hyökkäyksistä. En ole Marttaa hankkiessa siitä halunnutkaan "koirapuistokoiraa", mutta onhan se nyt mukava lisä arkiseen puuhasteluun, kun saa mennä sinne riehumaan! Me käydään tosin siellä oikeastaan vain jos puisto on tyhjä tai siellä on tuttuja kamuja odottamassa :-)

Luna oli aluksi vähintäänkin epäileväinen Marttaa kohtaan. Se olisi ehkä halunnut syödä Martan, tai ainakin kuvitteli maistavansa korvanlehteä. No, ei kestänyt kauaakaan, kun Luna hoksas et "pirulainen, toihan tahtoo vain leikkiä ja musta kaverin" ja niin sitä mentiin. Kierroksia, kaarroksia, pujottelua, rallittelua, pusuttelua, leikkihyökkäyksiä, haukkumista ja leikkiinkutsua. Siitä oli neitien leikkiminen tehty. Loppuajasta tyttöjen kaveriksi tuli hoffi-uros, jonka kanssa neideillä oli tosi hauskaa!


Koirapuistona Kasperi on tavallaan meille vanha tuttu. Ollaan nimittäin käyty tuolla viimeksi Hertan ollessa pieni, jolloin puisto oli vielä kokonaan metsässä ja aita hivenen rikkonainen. Olikin mukava astua uuteen aitaukseen, joka oli jaoteltu sekä pieniin että isoihin koiriin sekä lisäksi aitaukseen, jossa näki myös aitauksen toiselle puolelle. Puisto on selkeällä paikalla, parkkitilaa on sopivasti sekä aitaukset on ihanasti "metsän keskellä". Lisäksi aitaukset ovat juuri oikeankokoisia - pienille koirille hieman pienempi aitaus ja isoille koirille taas hivenen isompi. Oikein passeli koirapuisto kaikenkaikkiaan! Musta tää puisto on juuri Seinäjoen puistoista parhaimpia viihtyisyytensä ja sijaintinsa ansiosta :-)




Oli ihanaa saada Martalle välillä omankokoistakin seuraa, vaikka neiti nauttiikin pienten koirien kanssa leikkimisestä. On kuitenkin ihan eri saada samankaltainen toveri, kun voi rällästää niin paljon kuin sielu sietää! Tälläisiä kavereita meille ehdottomasti lisää, kiitos! Pitääkin ottaa useammin asiakseen Riikan kanssa nähdä koirien kanssa, kun niillä tuntu niin hyvin synkkaavan :-)

Kasperin koirapuistolle lähtee meiltä siis täydet 5 tassunjälkeä - ihan supermukava paikka viettää aikaa ja ehdottomasti Etelä-Pohjanmaan parhaimpia koirapuistoja!


Huomenna meillä onkin Martan kanssa ohitustreenit Seinäjoella! Me ollaan nyt otettu kevään asiaksi saada ohitukset taas kuntoon sen toisen koiran hyökkäyksen jäljiltä, joten tälläset tilaisuudet on enemmän kuin hyviä :-)

8 kommenttia:

  1. Meillä olis Häjy kans sellanen minkä kanssa vois käydä koirapuistoissalin, mutta mä pelkään niitä muita koiria... Ku aina ei kaikki todellakaan oo omistajan hallussa ja viedään vihasiakin koiria ja Häjy sen verran herkkä että se ei kestä päälle käymisiä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Ja koirapuistoissa ainakin täälläpäin käy ihan liikaa sellaisia koiria, jotka eivät ole omistajan hanskassa, joten mielummin sitten vältän tälläiset tapaukset ja näen koirapuistoissa vain tuttuja koiria, jotka eivät esimerkiksi pysy vapaana muualla :)

      Meillä kanssa ei etenkään Hertta ja Martta kestä päällekäymisiä (kuka niistä nyt toki tykkäisikään??) ja Hertalla tämä on nyt pari kertaa nähtykin - toki täysin meistä riippumattomista syistä, kun naapurissa asunut sakemanni kävi päälle. En siis todellakaan itse tahallani halua tälläisiä tilanteita luoda viemällä koirani tuntemattomien kanssa puistoilemaan :-)

      Poista
    2. Meillä on onneksi koirapuistossa erikseen isojen ja pienten puoli niin suurempaa vahinkoa ei pääse käymään. Pienten puolella ei ole tähän mennessä (2 vuottta) ollut kertaakaan mitään suurempia ongelmia. Käydään puistossa liki päivittäin. Isojen puolella taas tuntuu olevan aina jotain häslinkiä ja koirat ottaa yhteen. :/ Lie sitten missä mättää.

      www.tottethehavanese.blogspot.fi

      Poista
    3. Meilläkin onneksi suurimmassa osassa puistoista on kaksi eri puolta - helpottaa kummasti koirien toimeentulemista ja on huomattavasti turvallisempaa :)

      Mä en tiedä mikä siinä on, mutta mä oon huomannut saman :-D en mitenkään puolustele pieniä koiria, mutta en oo kyllä huomannut pienten koirien tappelevan niin usein. Itse en ainakaan oo törmännyt semmoseen, vaikka varmasti pikkukoiratkin ottavat yhteen. Tietysti isojen koirien tappelemisesta saattaa tulla suurempia vahinkoja ja niistä usein ehkä herkemmin uutisoidaankin :s Hui!

      Poista
  2. Ihanaa melskettä teillä ollut puistoillessa! :D Hauskaa on näyttänyt ainakin kuvista päätellen olevan ja on mahtavaa, että Martta tulee kaikenlaisten kavereiden kanssa toimeen.

    Meilläkin yleensä puistoillaan vaan silloin kun se on tyhjä. Raketa ei välitä muista koirista ja yleensä liian innokkaat tapaukset saa sen pyörimään ahdistuneena jaloissa ja jos on liikaa porukkaa, niin silloin Raksu heittäytyy lähes väistämättä erotuomariksi, josta ilmeisesti kerran puistoillessa yksi koira veti herneet nokkan ja kävi tytön päälle. Sen jälkeen on itteä ahistanut puistoilla muiden koirien kanssa ja tietysti mun jännitys tarttuu siellä koiriinkin. :/
    Onneksi ollaan muutamaan ihan kivaan koirakamuun törmätty täällä puistossa ja Raksu on jopa juossutkin niiden kanssa, kun yleensä se on hirmu valikoiva leikkikavereistaan.
    Toisekseen Raketa ei isoista koirista välitä ja jotkut on välillä väkisin änkeneet puistoon isojen rotujen kanssa, vaikka olen yrittänyt ottaa koirat kiinni ensin ja lähteä konfliktien välttämiseksi ennen kuin sieltä jyrää joku rottweileri päälle. Omistajat tietysti tuhannen kännissä, eikä älyä mistään mitään. Aika kakka maku on jäänyt puistoilusta meikäläiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tosiaan riitti, sillä sekä omistajilla että koirilla oli mukavaa :-) Oon kyllä onnellinen, että Martta tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Helpottaa kummasti arkea, kun ei tarvi sellasesta stressata :)

      Mukava kuulla, että muillakin on sama käytäntö. Mun mielestä ihan fiksua ja jos puistoilee tuntemattomien kanssa, niin en ite menisi isoon ryhmään sinne. Mielummin sit yksi tai kaksi kaveria, niin ei satu mitään suurempia äksidenttejä :) Ja omistajat kiitos selvinpäin - huhhuh, mitä toimintaa!


      Ihanaa, että ootte kuitenkin löytänyt kivoja koirakamuja! Sitä varten koirapuistot onkin<3

      Poista
  3. Näyttipäs kivalta menolta! Me ei oikeastaan koirapuistoissa olla käyty tuon meidän penskan kanssa. Omia puolia pienille/isoille ei ole, ja ohikulkiessa yleensä siellä sitten on ollut liikaa porukkaa, liian isoja koiria tmv. Tuttuja pienien koirien omistajia sen sijaan ei tässä lähistöllä asu, ja autottomana opiskelijana koiratreffien järkkäys ylipäätään on vähän hankalampaa. Ehkä yhden kerran ollaan käyty, kun kävi tuuri ja sattui olemaan pari samankokoista villakoiraa kaksistaan paikalla.

    Onneksi tuolla kotikaupungin päässä pääsee helpommin juoksentelemaan kaverikoirien kanssa vapaana :P. Autolla on niin kätevä hurauttaa jonnekin kivaan metsään! Toistaiseksi meillä tosin vallitsee koppilepo murtuman vuoksi, mutta toivottavasti tuosta vielä toimiva koipi tulee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkästä kommentista! Koirilla oli kyllä hirmumukavaa yhdessä :)

      Voin samaistua suhun - en mäkään kävisi varmaan tuossa tapauksessa, sillä nytkin käyn koirapuistoissa oikeastaan vain jos on tuttuja koiria siellä:) Oon samaa mieltä, että autottomana ja opiskelijana ei ole mitään helppoa harrastaa tai nähdä kavereita. Onneksi nykyisin multakin tuo auto jo löytyy, niin helpottaa kummasti menoa :)

      Voi että, teille on koipionnettomuus sattunut :( Superpaljon tsemppiä, kyllä se siitä! Pidetään ainakin peukkuja teille :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)